Kun lahjomaton tietokone ja nakkisorminen aamuihminen kohtaavat, käy niin kuin tänään. Olin kirjoittanut jo pitkät pätkät ja humps, vahinko. Kaikki katosi. Harmillista.

Kirjoittelin Satakunnassa ilmestyvän Lalli-lehden kolumnin pohjilta naisnäkökulmia. Toimittaja, nainen, pohti nimittäin sitä, miten häntä harmittaa, kun viime aikaiset loikkijat ovat kaikki naisia. Hän pohtii, eikö naisilla riitä pinna kohtaamaan pettymyksiä ja taisteluita.

Tuon  keskusteluun toisen näkökulman: miten tappion hetkillä naisten tai miesten selkään taputetaan tai puukotetaan. Tapahtuuko se samalla tavalla ? Onko sosiaalinen tuki tai palaute samanlaista sukupuolesta riippumatta ?

Elämä on nousua ja laskua, niin poliittinenkin elämä. Siitä valot ja varjot elämään tulee. Mielestäni loikkaaminen voi olla perusteltua silloin, kun syvät näkemysristiriidat käyvät suuremmiksi kuin ajettavien asioiden kautta saatu tyydytys. Sen sijaan vaalimatematiikka  tai muu vaalihyöty ei mielestäni riitä loikkimisen syyksi.

Vaihtoehtona oleminen tässä ajassa ja yhteiskunnassa on paljon arvokkaampaa kuin pikavoitot tai varma julkisuus.