Kuuntelin eilen telkkarista Inhimillistä tekijää, ajankohtaista keskusteluohjelmaa, jossa tällä kertaa kolme äitiä keskusteli raskauden aikasesta tutkimuksesta ja vaikeista valinnoista, synnyttääkö lapsi vai ei. Ohjelman teki erityisen syväksi se, että yksi äiti odotti vielä sitä vauvaa, jonka tutkimustietoja ohjelmassa käsiteltiin.

Jokainen äiti on omassa elämässään vastuussa omista ratkaisuista ja meidän toisten tehtävä on kulkea rinnalla siinä ihmisen inhimillisessä huolessa ja hädässä, joka sillä kertaa on kohdannut. Kolme lasta synnyttäneenä ja keskenmenon kokeneena tiedän, että huoli, pelko ja jännitys ovat niitä mieleen tulevia tunnelmia, varsinkin jos suvussa tai lähipiirissä on vammaisuutta tai muita perinnöllisiä sairauksia. Varsinkin esikoistani odottaessa muistelin paljon omaa serkkuani, jonka kanssa sain leikkiä elämäni ensimmäiset viisi vuotta. Ei kuuskytluvulla ja 70 -luvun alussa lapsille selitetty mikä oli. Jotain oli, koska minä juoksin, hän ei. "Onpa taivaassa tarjona lapsillekin" lauloin serkkuni haudalla omassa lapsen surussani, kaveri oli mennyt.

Myöhemmin aikuisena olen selvittänyt itselleni serkkuni oireen. Se ei periydy. Paljon on sairauksia ja oireyhtymiä, jotka kulkevat suvuissa ja periytyvät. Niille me ihmiset emme voi mitään, näin vain on. Sen sijaan yksi oireyhtymä on sellainen, jonka äiti nimenomaan voi saada lapselleen aikaan elämällä raskausaikana vaarallisten elämäntapojen mukaan.

FAS- lapsi kantaa kehossaan äitinsä juomatapoja läpi elämän. FAS tarkoittaa fetaalista alkoholioireyhtymää, jonka lapseen voi kehittyä, jos odottava äiti käyttää alkoholia, säännöllisesti ja runsaasti. FAS-oireyhtymän lievempi muoto on FAE, fetaalisen alkoholismin vaikutukset, jossa näkyvät piirteet ja käytöksessä esiintulevat asiat ovat hiukan kevyempiä.

Arkielämää fassit ja faet vaikeuttavat. Lapsen elämä on, hyvästä huollosta, välittämisestä ja turvallisuudesta huolimatta, alkoholilla valeltu. Erityisesti levottomuus on näiden lapsien seuralaisena läpi elämän.

Mielestäni elämä alkaa kun munasolu on hedelmöittynyt ja kiinnittynyt äidin kohtuun kasvamaan. Sitä elämää mielestäni on myös yhteisvastuullisesti voitava suojella, lapsen hyvinvoinnin nimissä. Lapsen etu on mielestäni etusijalla, siitäkin huolimatta, ettei se tunnu olevan nyky-yhteiskunnassa aina niin tärkeä. 

FAS- ja FAE-lapset tulevat tietämään, miksi. Olen itsekin kuullut oppilaani selittävän minulle omia arjen haasteitaan, kun äiti joi niin paljon.

Eilisen ohjelman äidit olivat kaikki hoitaneet itseään hyvin, sen näki heidän olemuksestaan. Heitä oli kohdannut silti erilainen odotus. He eivät voineet tehdä enää mitään. Alkoholin suurkuluttajaäiti, raskauden aikana, voisi, vaikka helppoa ei varmasti tule olemaan.