Jos ei itse ole ehdokkaana eduskuntavaaleissa tai satu elämään muuten lähellä jotakin ehdokasta, harrasta ylipäätään politiikkaa, on silti yksi merkki, josta voi aavistaa, että vaaliaika on tulossa. Media alkaa kiinnittää huomiota erityisen tärkeisiin asioihin ehdokkaissa ja istuvissa kansanedustajissa.

Kansanedustajien TV-luvista on nyt saatu monia otsikoita erilaisiin uutisiin.  Nyt Ylekin innostui raportoimaan, kenen lupa on maksettu ja milloin, ken on maksanut itse lupansa ja kenen luvan maksaa jokin firma. Onpahan sellaisiakin, jotka väittävät omistavansa luvan, mutta toimittajat eivät ole löytäneet nimeä rekisteristä.

On toki tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ettei yhteisestä kassasta varasteta, tai edes oteta omavaltaisesti lainaksi. Harmaa talous ja sen käyttäjät on hyvä valaista avoimuudella "kaidalle tielle". Tv-lupakin on yksi yhteinen urakka, totta kai se pitää hoitaa.

Silti tämä tietynlainen urkkimiskulttuuri on vähän kyseenalainen. Tosin eilen aamulla itselläni riitti hupia, kun paikallinen Kouvolan Sanomat tiesi muun muassa meikäläisen verotettavat tulot vuodelta 2005. Olen toki ylpeä palkastani, olenhan saanut sen arvokkaasta työstä. Ei siinä mitään häpeilemistä ole. Sitä minä jäin pohtimaan, että onko sillä minun verotettavalla ansiolla mitään tekemistä sen tittelin kanssa, joka siellä lehdessä oli präntätty: eduskuntavaaliehdokas. Euroakaan kun en niistä liksoista ole ehdokkaana saanut. Vuoden 2005 liksat olen ansainnut erityisopettajan työstä.

Mielestäni tv-luvat, koiraverot ja verotulot  ja sen sellaiset voisi jo vaihtaa kunnon asiakysymyksiin. Suomessa on paljon tähdellisempääkin keskusteltavaa, kuten vanhushoiva, opintotuki, lastensuojelu esimerkkinä mainittakoon. Teemoja olisi paljon, mutta suhteellisen vähän niistä kirjoitetaan ja vielä vähemmän kysellään ehdokkailta mielipiteitä, harmi sinänsä.