Katsoin illalla tv 1:n ajankohtaisohjelmaa, jossa espoolainen perhe kertoi omasta kokemuksestaan kotikaupungissaan avun saannista. Perheessä oli kolme erityislasta. Omaishoitajana toimiva äiti ja  yrittäjäisä kuvasivat varsin avoimesti tunteitaan ja avuntarpeitaan. Perheen kuvauksen jälkeen toimittaja kysyi Espoon sosiaalijohtajalta, hävettääkö.

Sekä ohjelmassa pohdittiin että jäin itse pohtimaan sitä, miksi nykypäivänä pitää julkisuuteen asti päästä saadakseen apua, hoivaa, tukea ja rinnalla kulkemista. Yhteiskuntamme voi huonosti, jos ei tavallisen avuntarpeisen pyyntöä kuulla ilman julkisuudenpelkoa.  On erittäin oikein, että Lehden perhe saa kaiken tuen, mitä tarvitsee, jatkossa. On erittäin väärin, jos Suomessa aina tarvitsee saada ensin toimittaja liikkeelle, ennen kuin kotiapu saapuu paikalle.

Yhteiskuntamme oirehtii muutosta. Tv on ottanut jo pitkään kantaa niin lapsiperheköyhyyteen, ikäihmisten hoivaan kun nyt tässä omaishoitajien jaksamiseen.  Politiikassa vuoden 2007 eduskuntavaalit ovat tältä osin vahvasti tahdonilmaisun vaalit. Suomalainen huolenpito mitataan näissä vaaleissa.