Olin eilen koulun jälkeen iltareissulla Taipalsaarella. Siellä on perinne, jossa eteläkarjalaiset ehdokkaat ovat paneelissa eri paikkakunnilla. Tällä kertaa pääsin mukaan tähän kierroksen viimeiseen istuntoon Taipalsaarelle. Kolme muuta keskustelijaa olivat kaikki istuvia kansanedustajia, kokoomuslainen Paajasen Reijo, keskustalainen Tiilikaisen Kimmo ja sosiaalidemokraattisesta puolueesta Hurskaisen Sinikka. Ai miksi upeeta? Siksi, että taipalsaarelainen yleisö oli hienoa, voisiko sanoa ammattimaista yleisöä. Kysymykset olivat mielenkiintoisia, laittoivat hallituspuolueidenkin edustajat koville. Toisaalta keskustelu oli monipuolista, olihan kysymykset hyvin laaja-alaisia ja perusteellisia.

Mahtavaa on se, kun pääsee keskustelemaan porukassa, jossa on vähintään neljä vuotta ammatikseen puhuneita kansanedustajia, joiden tiedonsaantimahdollisuuden ovat  lähes rajattomat. Se tuo lisäarvoa keskusteluun.  Itse nautin näissä paneelikeskusteluissa siitä, että KD:n vaaliohjelma on niin hyvin laadittu ja haastava, että niissä keskusteluissa, joissa olen ollut,  törmää siihen, että KD on suolaa hallituksen haavoissa. Se on ymmärrettävää, onhan meillä nimetty niitä yhteiskunnan kipupisteitä, jotka hallitus on sivuttanut pienellä vaalivuoden loppukirillä.

Kansanedustaja Tiilikainen (hänet tapasin "livenä" eka kerran) oli todella sujuva kuvaamaan keskustalaisia vaaliteemoja. Tuli sellainen olo, että ihan kun itseään kuuntelisi, niin KD:läisiä teemoja oli keskustalainen vaaliliturgia ruoka-alveineen, lapsiperheineen ja palveluineen. Jäin pohtimaan molempien hallituspuolueiden edustajien vaalipuheista sitä, miksi SDP ja Keskusta ei ole hoitanut neljänä hyvänä vuotena asioita kuntoon. Nyt oli herätty sopivasti vaalien alla esimerkiksi vanhushoivan heikkouteen, lapsiperheiden tukitarpeisiin ja Kaakkoisen Suomen erityiseen liikenneturvallisuushuoleen.

Mielenkiintoisinta, mitä eiliseltä reissulta jäi korvan taakse jonkun arkadianmäkeläisen mainitsemana, oli hammaslääketieteen opetuksen suunnittelu takaisin myös Kuopioon. Se olisi kiinnostava siirto, onhan yliopisto-opetuksen keskittäminen vain muutamaan kaupunkiin lyhytnäköistä politiikkaa. Koulutuspoliittisesti yliopistojen keskittäminen voi olla tehokasta ja kustannushyödykästä, mutta muuten aluepoliittisesti ja työvoimapoliittisesti se on niin likinäköistä, että hirvittää. Hienoa, jos virheitä voidaan korjata.