Eilen satoi vettä aina siellä, missä olin. Kouvolassa aamupäivällä ja keskipäivällä vihmoi vettä. Menin käymään varsinaisessa vip-kyydissä Selänpään Suviseuroissa iltapäivällä. Taisin viedä sadetta mukana. Seurakentällä eli Selänpään lentokentällä ripsi hiukan vettä, vaikka vielä Anttilan suorilla oli asvaltti ollut aivan kuiva menomatkalla.

Tuosta vip-kyydistä. Kysymys ei ollut perinteisestä vip-meiningistä. Vitsailen. Osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja pääsin suoraan Kouvolan keskustasta seurakentän ytimeen, henkilöauton kyydillä. Se on niissä automäärissä harvinaista herkkua. Kun Anttilan kylä oli ohitettu ja Selänpään suuntaan käännytty, asuntoautojen ja muiden majoitusratkaisuiden ketju oli lähes katkeamaton. Väkeä oli varsinaisella kentällä mustanaan. Ikärakenne olisi suomalaiselle yhteiskunnalle ihanteellinen. 10 - 20 -vuotiaiden joukko on suurin, näin kertoi tiedotuskeskuksen pomo. Ihmiset olivat tyytyväisenoloisia ja kiireettömiä.

Kävin suuressa seurateltassa, sinne mahtui 6000 henkeä. Koska väkeä oli joka paikassa jo perjantai-iltapäivällä paljon, ajattelin, että teltta ei varmaan ole vetovoimainen. Olin väärässä. Penkit olivat täynnä. Ruokailussa oli jonoksi asti porukkaa. Iltapäivän myöhäinen lounas oli erinomainen. Kaikki toimi kuin pienessä kaupungissa. Meidän pihalla aamulla kopsatanut jäteautokin oli ehtinyt nyt Selänpäähän. Kenttä oli siisti, vaikka jäätelönmyynnillekin oli kokonainen "telttatavaratalo". Roskia ei näkynyt. Eikä humalaisia. Vaikka nuorisoa oli paljon, isoja porukoita siellä täällä, yhtään v***-sanaa en kuullut. 

Suviseuroissa minua kosketti erityisesti se, että niin paljon väkeä oli halunnut tulla ympäri Suomen Kouvolan seudulle yhteisen asian ympärille. Itse en ole järjestelyissä millään tavalla mukana, mutta sen parempi on kehua. On arvokasta huomata, että Jumalan lapseus yhdistää, kokoaa yhteen ja puhuttelee nykypäivässäkin.

Suviseuroissa käynti avartaa maailmankuvaa. Suosittelen!