Meidän pihalla on pyörinyt pihajänis. Se syö ruohoa ja kasvimaalta yhtä sun toista, tai söi. Vielä viikonlopulla se istui tuossa olohuoneen ikkunasta näkyvällä nurmella ja söi. Eilen aamulla tyttöni Maija tuli ulkoa silmät täynnä kauhua. Pupu oli leikkimökin vieressä kuolleena. Meidän pihapupu.

Monta kesäistä päivää sai iloa ja jännitystäkin, kun seurailin pihalla kuljeskelevan jäniksen reittejä. Olo oli kuin olisin  Beatrix Potterin. Omalla pihalla hauska pupu, melkein kuin kesy. Aina se sujahti piiloon, kun ihminen meni takapihalle.  Pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.... pihalla juoksentelee vielä orava. Se loikkii meidän ja naapurin pihan välissä olevassa luumupuskassa. Orava kävi kerran kuistillakin, ikkunalaudalla.

Ehkäpä oravakin kaipaa sitä, pihajänistä. Ainakin ne viihtyivät hyvin, samalla pihalla.  Minä kaipaan, kesäpäiviä ja pihajänistä!