Kotoisten sanomalehtien ensimmäinen kierros on takana. Hesari ja Kouvolan Sanomat luettuna pintapuolisesti, nettilehdet vielä edessä. Aamu on hiljainen. Kaikki muut nukkuvat vielä.
Hesarissa lainataan oikeuslääketieteen professori Helena Rantaa: "Nuoren mielessäni kangasteli helppo ja rauhallinen elämä. Suunnitelmissani oli tehdä töitä silloin kuin huvittaa osa-aikaisena hammaslääkärinä. Muun ajan olisin hoitanut edustuskotia ja nauttinut elämästä." (Ylioppilaslehti 13/2007) Olen tavannut Helena Rannan kerran. Hänestä hehkuu inhimillisyys ja osaamisen karisma. Hän vaikuttaa jo olemalla samassa tilassa, sanoittakin. Todella vaikuttavaa on se, miten hän jaksaa sitkeästi reissusta toiseen kulkea maailmalla edistämässä kansojen oikeutta tasa-arvoiseen arkeen ja sovitettuun menneisyyteen. Hänen puhuessaan kokemuksen syvä rintaääni kumisee. On hienoa, että Ranta ei ole jäänyt kiillottamaan edustuskotia.
Elämä on joskus niin arvoituksellista, saat ihan eri asioita, mitä tilaat. Silti juuri niissä on se rikkaus.
*******************
Hesarissa kirjoitetaan myös juttu kolleegastani, ensimmäisen kauden keskustalaisesta kansanedustajasta. Edustaja Sihto äänesti perjantaina tyhjää välikysymysäänestyksessä. Keskiviikkona hän piti eduskunnassa puheen, jossa ei hallituskumppania, Kokoomus-puoluetta, säästänyt. Paula Sihto on periaatteellinen pohjalainen, häntä ei hallituskiilto silmissä sokaissut, kokonaan.
Kun menin kuntapolitiikkaan mukaan aikanaan, muistan, miten sain neuvon eräältä läheiseltä. Älä tyhjää äänestä, aina pitää olla jotain mieltä.
Edustaja Sihto sai varmasti jo perjantaina, samoin kuin jatkossakin saa kokea sitä kansanedustajan työn yksinäisyyttä, joka taitaa kuulua siihen työhön. Toisaalta työ on sosiaalisemmista sosiaalisinta, mutta joskus myös yksinäisimmistä yksinäisintä.
Sympatiani sinulle, Paula Sihto! Rohkea nainen.
*******************
Uutisoinnissa oli myös vihreä kannanotto. He haluavat Suomeen eläimille oman edunvalvojan. Tässä kohden täytynee sanoa, että "hoh hoijaa". (Vaikka itsekin olen kiinnostunut eläinasioista, silti.) Heti kun tasavallan ihmisten asiat ovat kondiksessa, on aika alkaa satsaamaan isolla myös muuhun. Kyllä tällä hetkellä sairaat ja vanhukset tarvitsevat tässä maassa enemmän edunvalvojaa, tai vaikkapa asunnottomat. Kulkukoirat pääsevät Suomen maassa johonkin koirahoitolaan eri puolella maata. Sen sijaan koditon mies tai nainen joutaa jäädä porttikongiin tai kadulle. Kaikkialla ei ole yömajoja eikä mahdollisuutta päästä edes pesulle.
Syksyn alkuun Kouvolan kävelykadulla oli Superin tempaus, jossa kolme suomalaista oli tuotu kadulle: vanhus, vanki ja lehmä. Kahdelle on lainvelvoite ulkoiluun, vangille ja lehmälle. Sen sijaan vanhuksien ulkoilua ei laki suojaa. Se on hoivan järjestäjien hyvän tahdon varassa. Viikkotolkulla saa makuuttaa sisätiloissa.
Eikä aina voi vierittää syytä yksilön oman vastuun niskaan. Kyllä yhteisössä eletään toinen toistaan tukien. Siis edunvalvontaa unohdetuille ihmisille!