Piipahdin kotona Kouvolassa eilen illalla. Tulin takaisin Helsinkiin vasta aamulla, junalla. Työviikko on edessä, vaikka se katkeaakin jännittäviin Suomen 90 -vuotisitsenäisyysjuhliin.

Nyt on mekko, siis juhlapuku, matkalaukussa, kengät ja sukat ojennuksessa ja valmius itsenäisyyspäivän viettoon. Sitä ennen tehdään vielä paljon ja tiivistä työtä. Tänään on hätäkeskuskeskustelu selonteon pohjalta. Kiinnostava aihe, olenhan itse joskus soittanut ja koittanut tulla ymmärretyksi, ja ihmetellyt, miten hyvää analyysiä asiakkaan pitää pystyä tekemään kulkiessaan missä tahansa ja törmätessään mihin tahansa.

Oma kokemus oli kerran sellainen, etten oikein saanut selvää, kenen vastuulla tilanne oli soittoni jälkeen, minun vai hälyytysvirkailijan, joka ei pitänyt huoltani lähimmäisestä isona. Hän ei lähettänyt apuvoimia. Selonteossa kerrotaan, että hälyytystoimintaa on selvitelty monesta näkökulmasta. En kuitenkaan löytänyt selonteosta käyttäjä, kansalainen asiakkaana, näkökulmaa.

Se on puute.