Tänä viikonvaihteena on jo vähän joulutunnelmia ilmassa. Olen kotikulmilla. Äsken lähetin poikani pelireissulle, iltapäivällä pääsen tyttäreni konserttiin. Musiikkiluokkien edustuskuoro esiintyy. Ehkäpä jossain  välissä käyn pienemmän tyttöni kanssa vähän "joulupukin asioilla".

On melkeinpä jännittävää kerätä voimia ensi viikkoa varten. Pitempään istuneet edustajat ovat luoneet mielikuvaa siitä, miten raskas ja poikkeuksellisen haastava ensi viikko budjettiäänestyksineen on. Sitä varten on siis ladattava akkuja.

On ihanaa, kun joulu tulee. Olo on kuin lapsena, odotan joulua. En silti odota ihan samoja asioita kuin lapsena. Nykyisin joulun toivelahja on "lepoa ja virkistystä". Se tarkoittaa jotain sellaista, mitä ei voi ostaa eikä edus tehdä. Se vaan tulee kaikesta siitä, mitä jouluna  tehdään ja miten ollaan. Kun ei ole kiire, kun saa olla läheisten kanssa ja jos edes hiukan voisi tehdä jotain hyvää toiselle.

Toisaalta joulu on joka päivä; miten voisi tehdä juuri tästä päivästä erityisen.

*   *    *