Hyvää...

Äitiyden rikkaus tulee esille uuden vuoden yönä vuosittain. Odotukset ja tapahtumat ovat niin tässä ja nyt. Eräs odotusten ja täyttymysten hetki oli käsillä taas viime yönä, vuosi 2007 vaihtui uudeksi vuodeksi. Meillä kotona illalla omien nuorten, ja kummipojan, kasvua pääsi seuraamaan läheltä. Yritän painaa lapset taas muistoihini, millainen oli uusi vuosi 2008, millaiset lapset.

Alkuillasta pieni kummipoikani, tokaluokkalainen, kyläili meillä. Hän  on mainio seuramies. Hänellä on mielipide asiaan kuin asiaan. Katsoimme "Sydämen asialla" telkkarista ja keskustelimme englantilaisista sarjoista.

Yksitoista vuotta vanha tyttäreni on myös varsin sopivassa kotoisen uuden vuoden juhlinnan iässä. Sytyttelimme kynttilöitä, koristelimme illalla omenapuun sädetikuin ja jokunen rakettikin taisi isin toimesta ilahduttaa tätä nuorta neitiä. (ja minua).  Hän soitti pianoa, ja me isin kanssa tunnistimme kappaleita ja niiden esittäjiä.

Leiriläiset tulivat iltapäivällä kotiin ja lähtivät iltakirkkoon ja nuorten kirkkokahveille. Olen jo unohtanut, miten nuorena oli mukavaa mennä kavereiden kanssa. Toivotin  varuiksi jo "hyvää uutta vuotta" siinä pelossa, että minun nukkuMattini iskisi minut uneen jo ennen kuin sovittu kyytikuvio toteutuu. Isi lupasi olla tarvittaessa kyytinä.

Eräänä uutena vuotena reilusti yli kymmenen vuotta sitten meidän molemmat isommat lapset olivat niin kovassa kuumeessa, etteivät he jaksaneet edes ikkunan äärestä katsella raketteja äidin sylissäkään. Muistan, miten juotin heitä meidän sängyllä ja viilensin kosteilla pyyhkeillä. Sitä ennen ja sen jälkeen en ole koskaan niin kovaa kuumetta kotona kokenut.

Sari ja Esa asuivat ennen meidän naapuristossa - terveiset Kotkaan. Silloin oli tapana käydä jossain naapurissa vuorovuosin syömässä, tai meillä. Lapset leikkivät villisti, mutta kiltisti. Aikuiset ehtivät vaihdella kuulumisia.  Ilta päättyi yhteisiin "nyyttikesti"-raketteihin. Yleensä kymmeneen mennessä ensimmäiset juhlijat olivat jo peitoissa. Sellaista se oli, kun väki oli pientä.

Vuosi 2007 oli yllätyksistä ja elämästä runsas ja rikas. Uusi vuosi on täynnä odotusta. Kääntyy kuin uusi lehti, mahdollisuus uuteen. Tänään on taas katse eteenpäin, uudet seikkailut ja haasteet horisontissa. Äiti-ihmisen uuden vuoden odotukset ovat rikkaat, omia pikku  haaveita ja lupauksia. Kotiväen nuoruuden haaveet ovat päivittäin vaihtuvia, pitää siis äidin liikkeessä, henkisesti. "Vierivä kivi ei sammaloidu." Mieheni, hän varmasti haaveilee  edelleen perheenisän levosta ja virkistyshetkistä. Näin ainakin arvelen, ja osun oikeaan, mikäli miestäni yhtään tunnen.

Hyvää Uutta Vuotta 2008!