Tämän aamun ehdottomin sankari on tyttäreni Aliisan koulun rehtori. Hän opettaa viidesluokkalaiselleni fysiikkaa ja kemiaa. Aamulla likeellä kello kuutta meidän perheen isi, äiti (siis mie) ja tytär seisoi puolipukeissa takapihalla tarkkailemassa kuunpimennystä. Illalla kyllä ilmoitin, etten jaksa osallistua moiseen. Aamulla kuitenkin seistä tönötin ensimmäisenä takinhelmat hulmuten pihamaalla toteamassa, että oli liian pilvistä, liian pilvistä kuunpimennyksen katsomiselle.

Taivaanranta punotti hiukan.  Olimme ajoissa liikkeellä, sillä naapurissakin oli pimeää vielä. Yleensä he heräävät ennen meitä.

Aamupuuhailujen aikana hymy hiipi huulille, kun muistelin aamuheräämistä ja luonnonilmiöiden tarkkailuyritystämme. Päivä alkoi erityisen iloisesti yhdessä.

Tästä on hyvä jatkaa työpäivän askareisiin.