Seurakuntamuodosta äänestettiin ensimmäisen kerran eilen tulevan Kouvolan alueen seurakunnissa. Vääntö yhtymän ja yhden seurakunnan välillä tiivistyi viime päivinä melkoisesti. Erityisesti yhden seurakunnan kannattajat kaivautuivat poteroistaan ulos vielä eilenkin.

Kuulun Kouvolan kirkkovaltuustoon ja kannan sitä kautta vastuuta tulevasta seurakuntarakenteesta. Seurakunnan tulisi mielestäni olla myös 2000-luvun Suomessa se hengellinen koti, jossa jokainen voi kokea sekä turvallisesti että läheisesti yhteyttä niin Pyhään kolmiyhteyteen kuin saman seurakuntaperheen sisariin ja veljiin. Seudullisesti meillä on kuusi toimivaa, osin yksilöllisesti erikoistunutta seurakuntaa. Näiden seurakuntien oman hyvän toimintakulttuurin ja läheisyysperiaatteen perusteella näen, että hyvin rakennettu yhtymä on oikea ratkaisu Kouvolassa 2009 jälkeenkin.

Pakko on todeta, että mitä hallinnollisemmasta näkökulmasta asiaa katsoo, sitä suurempi kiusaus olisi kannattaa yhden seurakunnan mallia. Voisiko sanoa, että hallinnollisesti sen rakenteen pystyisi piiskaamaan hyvinkin tiukalle toimintakatteelle. Minusta seurakunnan perustehtävää ajatellen se ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus.

Sekä kunnan että seurakunnan puolella ollaan nyt niin sanotusti tuhannen taalan paikalla. On pystyttävä rakentamaan nopeasti ja älykkäästi toimintamalli, jolla päästään uuden kunnan ja seurakunnan alkuun niin, ettei uuden rakentaminen osoittaudu ihan ankaksi.
Haasteita siis riittää pitkäksi aikaa kaikille, jotka kynnelle kykenevät.