Tapasin maanantaina illalla mieheni tädin. Olipa mukava tavata häntä. Oikein hävettää, olen viime aikoina pitänyt huonosti sosiaalisia suhteita yllä. Onneksi nyt tapasimme. Meillä oli hyvä hetki yhdessä.

Olimme Viron 90-vuotisjuhlakonsertissa Finlandia-talossa. Innoistuin veljeskansan kamariorkesterin musisoinnista siinä määrin, että saatan innostua toisenkin kerran kadun toiselle puolelle Finlandia-talolle klassiseen konserttiin. Olen aikanaan käynyt jonkin verran konserteissa, mutta myönnetään, perhe-, työ- ja muut kiireet ovat vieneet minut viime aikoina lähinnä teatteriin ja elokuviin. Klassiset ovat soineet viime aikoina tyttöjeni pianosormista, ja nykyisin myös Helsingin kämpän radiosta.

Helsingin kerrostalossa asuu joku, joka osaa soittaa hyvin pianoa. Hän soittaa joskus iltaisin, ihania säveliä. Silloin suljen oman radion. Viimeistään klo 22, soitto katkeaa, kuin leikaten.