Suomessa on arvioitu olevan yli 300 000 läheisensä hoidossa olevaa ihmistä ja näistä noin 26 000 on kunnallisen omaishoidon tuen piirissä.  Tällöin kotona omaistaan hoitava henkilö saa rahallista omaishoidon tukea. Jokainen kunta tekee omaishoitajaratkaisut itse. Samanlaisessa omaishoitoelämäntilanteessa toinen ihminen voi olla omaishoitaja, toinen ei, riippuen asuinkunnasta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Se ei ole oikein eikä kohtuullista. Viime eduskuntakaudella selvitysmies Elli Aaltonen tutki ja raportoi, miten omaishoitajuus voidaan järjestää tasapuolisesti. Hänellä oli selvät sävelet asiasta. Uuden hallituksen nuottikorvat ovat ilmeisen vaikkuiset, sillä ministerin suulla muun muassa kyselytunnilla kerrottuna ja hallitusohjelmaa heilutellen selvitystyö aloitetaan uudelleen.

 

Tällä selvitysmaratonilla ei paranneta omaishoitajien kuntoa. Päinvastoin. Tämä vitkuttelu ajaa yhä useamman omaishoitajan uuvuksiin. Hoidettavia on sen jälkeen tuplasti. Kunpa tämä hallitus saisi talutettua omaishoidontuen Kansaneläkelaitokselle ja näin kansalaiset tältä osin yhdenvertaisiksi. Onhan omaishoitajille melkeinpä rahaa tärkeämpää se, että kolme lomapäivää kuukaudessa ja mahdollisuudet muihin tukipalveluihin, kuten esimerkiksi siivous-, ruoka- tai kuljetuspalveluihin.

 

* * * * * 

Omalta kohdaltani kaksi hyvin lähipiiriini kuulunutta omaishoitajuusjaksoa on päättynyt, eri syistä. Aivan perhekeskeinen tuntuma omaishoitajuuteen on siis nyt, tällä hetkellä, ohi. On tärkeää saada jatkossakin käytännön tietoa siitä, missä omaishoitajuudessa mennään.