Olen juhlinut koko viikonlopun. Ensin lauantaipäivä meni Helsingissä KD-juhlallisuuksissa. Sitten tämä sunnuntai Kouvolan jäähallilla veteraanipäivän pääjuhlatunnelmissa.

Aamulla aloitimme mieheni kanssa lipunnostosta ja hartaushetkestä jäähallissa. Pääjuhlassa monipuolinen ohjelma oli erinomaista. Erityisesti ihailin sitä, miten Kankaan koulun kuoro osasi hienosti olla koko aikuisille suunnatun ohjelman ajan. Puolustusvoimien komentaja Kaskeala ja puolustusministeri Häkämies kävivät juhlapuheissaan keskustelua siitä, mikä jatkossa tulisi olla Suomen sodanajan joukkojen koko.

Iltapäivällä osallistuimme vielä kaupungin vastaanotolle. Sieltä tosin tuli äkkilähtö takaisin jäähallille. Siellä tehtiin vielä SuomiExpress -ohjelmaa, jossa olin mukana. En ole ennen ollut mukana suorassa lähetyksessä, joten jännitystä riitti.

Ohjelma on nähtävissä linkissä:  http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1223832.asx?bitrate=1000000

Iltapuolella olimme kotimatkalla, kun mieheni kännykkään tuli tyttäremme viesti: "Missä oikein huitelette?? Nyt menee kyllä liian lujaa." Oli siinä isillä ja äidillä - siis minulla - naurussa pitelemistä. Oli nimittäin vähän samansävyistä kysymystä joskus lähtenyt meidän suunnasta tämän ihanan nuoren neidin suuntaan.

Soitin muuten kiireesti katuvaisena kotiin ja totesin, että tulemme ihan just. Olemme jo melkein perillä.