Futisiltaa

Must on tullu urheiluhullu, laulaa Eppu Normaali, ja lauloi jo silloin, kun olin vielä hiukka nuorempi kuin nyt. Ehkäpä futiskärpänen on puraissut eppunormaalimaiseen tapaan koko porukkaamme. Tänään illalla kotikatsomomme on virittynyt odottamaan jalkapallon finaalia. Mustikkapiirakka on paistettu, jäätelöä sen kaveriksi, eikä ihan nälkäinenkään tarvitse olla. Vanhat juustot muuttuivat piiraaksi, tosin onnistuminen on vielä paistosta kiinni. Päivystän tässä uunia. Toinen tyttäristäni käväisi keittiössä, kun leivoskelin ja kysyi, onko jotkut juhlat tulossa. Jalkapallojuhlat!

20 vuotta sitten hääjuhlissamme Rasimuksen Risto piti puhetta, ja totesi puheensa alkuun, että nyt kyllä tiedämme, että Panu on naimisissa. Hän perusteli asiaa sillä, että hääjuhlamme aikana telkkarissa meni parhaimmillaan kesken juhlamme tärkeä EM-futisottelu. Panu malttoi istua juhlamme loppuun rinnallani. 

Tänään siis telkkarin edustalla soffapaikat ovat haluttuja. Poikakin meloi isänsä tekemällä inkkarikanootilla kiireen vilkkaa Luumäen mökiltä Väliväylän reittiä ( noin 70 kilometriä, arvioni) serkkupoikansa kanssa kotikulmille. Nyt futisjuhlat voivat alkaa, onhan koko poppoo kotona.