Aikuisuutta, kiitos

Tänä viikonloppuna on vietetty nimipäiviä. Eilen oli Sarit, tänään äiti-Marketat.  Eilisen nimipäivän kohokohta oli kuinkas muuten Mypan peli. Olimme siellä poikani ja kummipoikani kanssa. Aurinko paistoi, peli oli jännittävä. Istuimme vakiokatsomossamme, päädyssä. Sen lähellä on vieraskatsomo. Tällä kertaa vieraskatsomon sanansäilästä tuli sellaista tekstiä, että pakko oli vaihtaa paikkaa, pikkumiehen takia.

Kun aikuisten kokoisten katsojien suusta tulee koko ajan ihan mitä sattuu, alkaa jo kovapintaisintakin erkkaria tympiä. Kun lähtee vapaa-aikaansa viettämään ja nauttimaan jännittävästä futispelistä, ei jaksa kuunnella ihan mitä sattuu solvausta.  Kysehän on jo pelkästä myötähäpeästä.  Jatkuva tuomarien tai myllykoskelaisten rienaaminen kun ei ole fiksua, eikä pelin tilanteen parantamiseksi ollenkaan tarpeellista. Pitkästymiseni törkyhuutoihin ei ollut ainutlaatuista, katsomossamme moni kommentoi samansuuntaisesti mauttomia herjoja.

Kun kaikki katsojat lähtevät nauttimaan pelistä ja näin myös rentoutumaan peliin, olisi varsin toivottavaa, että katsomossa olisi edes yritystä hyvästä tai edes kohtuullisesta käytöksestä.