Kuulin kaupungilla kulkeissani uskomattoman jutun: Pari viikkoa sitten maanantaina varusmiespalvelukseen astuneet nuoret olivat tarinan mukaan saaneet varusteiden lisäksi lähivaruskunnassamme pullon limua ja pussin lakua, vähän niin kuin tervetulijaisiksi.  Niin imelältä juttu kuulostaa, että toivottavasti kysymys on urbaanista kaupunkilegendasta. Sokerintahmea tarina saa minut sanattomaksi, melkein. Pakko kuitenkin pohtia asiaa hiukan.

Varsinkin siksi, että samaan aikaan suu vaahdossa puolustusvoimissa pohditaan, miten vaikuttaa varusmiesten kuntoon ja hyvinvointiin. Totta kai olisi täyttä hurskastelua olettaa, etteikö lakut ja limut maistu intissäkin, mutta tarvisiko niitä jakamalla jakaa ihan jokaiselle. Vai onko kysymys jostakin pehmeästä laskusta, kuten pikku oppilaille peruskoulussa.

Mene ja tiedä, mutta toivottavasti tämä laku-limu-juttu on ihan huuli vaan, sellainen kaupunkilegenda, joita kulkee suusta suuhun, ja joiden totuusarvo kaiken huhumyllytyksen jälkeen on nolla.

Korostan vielä, kuten jenkkisarjoissa usein lopputeksteissä, että tämä tarina on toivottavasti täysin fiktio, tarinan paikat ja henkilöt mielikuvituksen tuotetta ja kirjoittaja ei vastaa siitä pahasta mielestä, jota ilman lakuja jääneet ovat kokeneet.