Suomessa tehdään terveyspoliittisia ohjelmia, lapsiin ja nuoriin kohdistuvia ohjelmia, koulutuspoliittisia linjaussuunnitelmia ja ylipäätään  erilaista ohjelmaa ohjelman perään valmistuu useista ministeriöistä. Ohjelmia lukiessa jää usein miettimään, miten tämä käytäntöä muokkaa, mitä sanat uudessa järjestyksessä tuovat kansalaisen arkeen. Toisaalta ohjelma-, selvitys- ja raporttityö oikeasti piirtää silmien eteen ainakin teksteihin tutustuville sen todellisuuden, joka sillä erää maassamme makaa. En siis väheksy erilaisia työryhmiä tai ohjelmamoottoreita, pohdin vain, tuovatko ne riittävästi uutta, muuttavatko ne jotain käytänteitä vai riittääkö meille se, että raportti on kiiltävälle paperille painettu, huolella tehty.

Viime aikoina - tässä viime ajat ovat keskipitkästi joitakin lähivuosia ja kuukausia -  väkivallan työt ovat sattumanvaraistuneet ja tulleet yhä enemmän ja enemmän ennakoimattomaksi. Tämä on tällä erää täysin amatöörinäkemys, niin sanottu näppituntuma. Näyttää siltä, että silmitöntä väkivallanpaotumaa puretaan ihan missä vaan ihan kehen vaan.  Näin on tapahtunut koulussa keskellä päivää tai perinteisemmällä tavalla iltamenoissa keskikaupungeilla siellä täällä missä päin Suomea vain. En ole sinisilmä siltä osin, etteikö ihan kipeää väkivaltaa olisi aina ollut, ehei. Pidän kuitenkin varsin oireellisena yhteiskunnan herätyskellon pärinänä sitä ennustamattomuutta, joka tällä erää vaanii jopa kuolemaan johtaneissa väkivallan teoissa.

On raportin, selvityksen tai selonteon paikka. 

Maassamme olisi yhteisöllisella tasolla selvitettävä, sanottava ne näkökulmat ääneen, mitä ajavat kansalaisiamme syvään pahoinvointiin, väkivallan silmittömän kipeään käyttöön. Jos hypoteesimme on, että keskimäärin voimme paremmin kuin koskaan, ei silmitön, sairas väkivallan käyttö sovi tähän hyvinvointimaisemaan. Ei, sellaista suvaitsevaisuutta ei ole olemassa, jossa toisen vahingoittaminen olisi millään tavalla hyväksyttävää. 

Kansakuntamme on harrastettava itsetutkiskelua ja muutettava toimintatapojamme, sillä tämä pahoinvoinnin kierre on katkaistava. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Emme pysty jatkuvasti lisäämään turvallisuutta valvovaa tai muureja rakentavaa suojautumista. On vaikutettava käytökseen, ei väistettävä käytöstä.