Eli pientä tarinaa siitä, miten olen kyllästynyt kun ihminen matkii koiraa
Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Minulla on ollut kaksi koiraa, kultainen noutaja Ilo ja tanskandoggi Alma. Nyt perheessä asustelee pienen pieni bishon havanais Lilla, tyttäreni koira. En paljon koirasta tiedä, jos vertaan tietojani todellisiin koiraharrastajiin, jotka käyttävät kaiken aikansa koiran kanssa. Kuitenkin olen koko perhe-elämän ajan nauttinut tuon hyvän, uskollisen ystävän seurasta, ensin Ilon, sitten Alman ja nyt tuon mainion pikkueläjän, Lillan. Ihania tyyppejä, kaikki kolme koirakaverusta.
Koiralla on erikoinen sosiaalinen tapa. Se jättää merkin kavereilleen, missä on kulkenut. Merkistä toinen koira voi sitten tulkita paljon asioita, kuten oliko kulkija uros vai narttu tai millä mielellä kulkija oli (oliko se esimerkiksi intiimillä intomiellä kaveria tositarkoituksella hakemassa). Kun toinen pää jättää jäljen, toinen pää lukee jälkiä. Siis melko erikoinen tapa!
Ihminen on omaksunut koiralta tavan, joka on koiralle merkittävä ja tärkeä, mutta ihmiselle sopimaton. Erityisesti lämpimään aikaan liikkuttaessa lähes missä vain milloin vain, voi törmätä erityisesti miespuolisiin henkilöihin, jotka jättävät merkkiään täysin estottomasti, milloin kauppahallin seinää vasten, milloin kuutostien varrella siinä tien pientareella ilman mitään puskaa. Olenpa nähnyt pyörätiellä, siinä asvaltin reunalla, jonkun tähtäävän merkkiään. Siinä kohden melkein itseään hävettää ja ainakin inhottaa ajaa fillarilla ohi. Varsinkin kesäsäillä heikommallakin hajuaistilla varustettu kulkija voi harmikseen huomata kaupungilla kävellessään ohittavansa jollekin tärkeän merkin ja paikan.
Ensin ajattelin, että merkitsemiskulttuuri kuuluu vain niille, joiden kunto on sellainen, ettei smalltalk-läppää enää pysty tuottamaan, vaan ainoa sosiaalinen kyky on koiramainen merkki. Näin ei kuitenkaan näytä olevan.
Joskus ihan ennen vanhaan ainakin asemilla oli kylttejä, joissa luki muistutus, ettei lattialle tule sylkeä. Ehkäpä nykyisin olisi kohtuullista ja oikein muistuttaa siitä, ettei tule pissata ihan mihin sattuu. Sihauttelu sinne tänne kun kuuluu kyllä koiramaisiin tapoihin, mutta ehkäpä sivistynyt ihminen pysyy pidättämään lähimpään sopivaan pisupaikkaan.
