Terveisiä hernemaalta. Olin illalla tätini luona käymässä. Keräsimme ämpärillisen herneitä kotiin mukaan. Kerätessä toki sai jo syödä yllin kyllin herneitä. Maku oli mitä mainioin ja herneet puhtaita. Meidän nuoriso-osastomme pohti ääneen harppoessaan tätini hernemaalla, että kuinka kummassa tänä vuonna tädillä kasvaa näin paljon herneitä.

Täti selitti. Hän vastasi jokaiseen kysymykseen huolella ja taitavasti. Maanparannuksen ajatus jäi varmasti hyvin lasten mieleen. Samoista pelloista olemme monet vuodet popsineet perunoita. Onpahan meistä yksi jos toinenkin ollut kuokan  varressa tai muuten keräämässä "potkoja", niinkuin täti sanoo.

Tädistä voisi sanoa, että hän on entinen maanviljelijä. Entinen siksi, että EU:n tultua tädin tilalla olisi pitänyt pikku hiljaa antautua niin suuriin rakennemuutoksiin, ettei se ollut mielekästä, koska työikää oli siinä vaiheessa isännällä niukasti jäljellä ja jatkajaa ei mitä ilmeisemmin olisi ollut. Tädilläni on kaikki taidot tallella. Hernemaankin hän saa kukoistamaan, vaikka nyt on ollut kuivaa ja monet kasvit ovat menettäneet sen varjolla parhaan teränsä.

Suomessa tulee olla omaa maataloutta. Tänä tehokkuutta palvovana aikana ei ole aivan itsestään selvää, kannattaako suomalainen viljely tai karjanhoito. Etelämpänä saattaisi olla auvoisempaa. Silti, suomalainen tuotanto on puhdasta, lähituotantoa ja tietty omavaraisuus on mielestäni erityisen suuri arvo nykyisenäkin globalisaation aikana. On hyvä, että on, mistä ottaa.

Valtionvarainministeri Heinäluoma loi eilen lantaa melko amatöörimäisen näköisesti telkkarissa tutustuessaan Vihdissä maatalon elämään. Hän esittää, että maataloustukitiedot tulisivat olla julkisia, samoin kuin kaikki elinkeinotukitiedot.

Kateus on joskus kovin, kovin paha myrkky. Se ei rakenna mitään hyvää, eikä kanna hedelmää. Pohdiskelen, mitä me hyödymme siitä, jos nykyinen maatalousväki pääsee lööppeihin tukineen. Keneltä se on pois, jos maatalous saa omat tukensa ilman julkisuutta. Mielestäni on tarkkaan pohdittava, miten pitkällä maatalous on yritys ja miten pitkälle on kysymys yksilön toimeentulosta ja elämäntavan tukemisesta, josta sitten hyödymme enemmänkin, missä maidon, missä lihan, missä viljan muodossa.

On varsin hienoa, jos maatalous on valtionvarainministerille oikeasti todella tärkeää. Silloin hän varmasti kiinnittää huomiota myös maataloustyöntekijöiden asemaan, lomaoikeuksiin ja -mahdollisuuksiin, sitä kautta jaksamiseen ja toisaalta mm. sukupolvenvaihdoksien joustavuuteen. Myös maatalouden jatkuvuuteen Suomessa, koulutukseen ja intoon jatkaa maanviljelyn ja/tai karjanhoidon vaativalla tiellä on hyvä kiinnittää huomionsa. En vain jaksa uskoa, että  demariministerin mielenkiinto riittää näin pitkälle.

Maatalouden voimakas muutos oli jo, aikaa sitten, ja karsi silloin paljon pientiloja pois suomalaiselta elämäntapakartalta. Työrauhan antaminen on mielestäni nykytilanteessa paljon oleellisempaa, kun tukitilastojen levittely. Mielestäni asia ei ole sen arvoinen, että sillä kannattaa tehdä politiikkaa. Virastotyönä julkisuuden selvättäminen on ok, mutta tällä volumilla pidän sitä kosiskeluna.