No niin, avasin aamun lehden, Kouvolan Sanomat. Nyt on sitten alkanut oikein yleisönosastolla tuo isojen poikien hiekkalaatikkoleikittely. Viime sunnuntainahan kaupunginjohtaja puhui suunsa puhtaaksi kirjoittaen. Myös Kouvolan kaupungin hallituksen ja valtuuston puheenjohtajien kirjoitus oli jo. Kuusankosken valtuuston puheenjohtajahan heitti aikanaan ensimmäisen hiekkakokkareen. Tänään sitten Kouvolasta kokoomuslainen kuntavaikuttaja, hallitusedustaja ja kansanedustajaehdokas viskoo omia hiekkakakkujaan taivaan tuuliin.

Hoh hoijaa. Todella rakentavaa kesätoimintaa : kun Suomi on hiljainen ja Kouvolan seudulla ei tapahdu mitään poliittista toimintaa, heinäkuuhan on vapaata valtuusto- ja hallitustyöskentelystä, aletaan kaivelemaan verta nenästä. Paljon ansiokkaampaa olisi oikeasti levätä ja kerätä voimia,sillä Kouvolan seudulla on paljon vakavia haasteita tai sitten yksi suuri haaste.

Yksi suuri haaste olisi se, miten päästä sellaiseen syvään yhteispeliin kuntayhteistyössä, ettei seutukunta ole kuin 1000 palan palapeli. Aina herkkä kaikille pikku töytäisyille. En halua olla sinisilmäinen, mutta yhden suuren kunnan ongelmat kansallisesti ja kansainvälisestikin ovat toisenlaisia, kun pikku kuntien yksin kokemat haasteet. Ongelmia ja haasteita varmasti tulee olemaan jatkossakin, vaikka olisimme yhtä suurta perhettä. Toisaalta pari kolme päättäjäikäpolvea riittää, kun kulttuuri olisi jo toisenlainen. Nuoret ovat sopeutuvaisia: jos on tullut suurkunnan päättäjäksi, ei osaa omaa periferiaansa enää kaivata, oli se sitten Kouvolan kaupunginosaa, Kuusaata tai Anjalaa. Ongelmahan on tämän hetkisten heppujen: ollaan huolissaan, mitenhän minun ja puolueeni käy, jos asukaspohja on 97 000 tai vaikkapa 70 000.

Paljon vakavia pikku haasteita tarkoittaa sitä, että jos tyssimme yhteisen työn ja yhdessä tekemisen, kaikilla ympäristön kunnilla, isommilla ja pienemmillä, tulee olemaan jatkossa hikikarpalot otsalla muustakin syystä kuin helteestä.

Jos on syntynyt Valkealassa, viettänyt mummolavuotensa Anjalankoskella, leikkinyt lapsena paljon Kuusaalla ja asuu nyt Kouvolassa, ei voi kuin ihmetellä sitä, miten suuret ne rajat ovat, jotka piirtyvät tuonne pohjois-kymenlaaksolaiseen maastoon. Ihmettelen siis.

Taidan jäädä hiekkalaatikon reunalle katsomaan, miten se "hyvä kakku" syntyy näin heinäkuisena hellepäivänä. Haluan olla rakentamassa hyvää yhteistyötä kaikkiin suuntiin, niihinkin, joihin en ihan itsekään aina jaksa uskoa. Jos jotain elämä on opettanut, niin sitä, että hyvässä yhteispelissä kaikkia ei tarvitse "rakastaa" mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Mielestäni se riittäisi kuntayhteistyön hengeksi.