Sunnuntai-iltana kotikatsomot olivat täynnä isoja ja pieniä jalkapallon ystäviä. Meidänkin kotona katsomo oli ihan täynnä: veljen poikaa, omia tyttöjä ja poikia, isi ja äitikin ajoittain. Pelin loppuosassa huippupelaaja Zidane käyttäytyi erittäin epäurheilijamaisesti. Punaista tuli. Palkintojen jaossa Zidanea ei näkynyt.

Kuluneella viikolla on lehdistä voinut seurata, miten samainen Zidane on katunut ja pyytänyt anteeksi. Erityisesti hän pyysi anteeksi peliä katsoneilta lapsilta. Hänen tekemisessään ei ollut mitään selittelemistä, vaikka kaveri olikin sanonut jotakin sopimatonta Zidanen läheisistä, pelaaja selvittää.

Zidane on monen jalkapallon ystävän ihanne. Hänet tunnetaan, vaikkei jalkapalloa seuraisikaan. Hän on siis melkoisessa valokeilassa.

Zidanen käytöksessä jalkapallopelin tuoksinassa ei ole mitään puolusteltavaa. Epäurheilijamaista sikailua ! Tuomio oli täysin oikea: kunnon punaista vaan. Mutta. Sitten on se iso mutta. Pidän hienona asiana sitä, että kun virhe on tapahtunut, moka on käynyt, töppö törmäilty, Zidane on julkisesti osannut katua sitä, itse kertoa tehneensä väärin ja osoittanut häpeävänsä. Se on jotain, mitä nykyisin harvoin näkee.

Lööpeissä ja asiallisimmissakin lehdissä kerrotaan usein julkisten henkilöiden milloin mistäkin "sikailusta". Jälkikommentit ovat usein melkeinpä ylpeileviä ja itseään ihailevia.  Zidane osoitti ryhtiä siinä, että väärin tehtyään osasi hävetä ja myöntää virheensä.

Vilauttaisin vähän vihreää korttia Zidanelle ihan vain siitä !