Hain tänään tyttäreni, 13-vuotiaan, Keuruulta Kennelliiton suurleiriltä kotiin. Leirikokemus oli ollut monipuolinen ja ihana. Viikko teltassa pienen lainakoiran kanssa "Pojua" hoivaten ei ollut saanut harrastuskipinää sammumaan, päinvastoin. Koko matkalle riitti tarinoita mukavista kokemuksista ja elämyksistä.

Poju, tuo pieni griffon, on kansainvälinen valio. Olen erityisen kiitollinen ja iloinen hänen omistajalleen, että meidän tyttö sai lainaksi Pojun. Tänä kesänä omat koirat eivät olleet vielä leirille sattuvaa sakkia. Iso on niin iso, ettei siitä ole viikoksi telttaelämään ja pieni on taas niin pieni, ettei se vielä jaksaisi koko päivän aktiviteettejä ilman burn outtia.

Koiraleirillä parhaimmillaan sekä koiralla että nuorella on paljon mukavaa ja opettavaista tekemistä. Tämän opin kotimatkalla. Olen varma, että meidän kotiin jäänytkin  kaksikko hyötyvät tästä leiristä, vaikka mukaan ei päässeetkään. Kotona ja lähiympäristössä varmasti harjoitellaan uusia asioita pitkin kesää ja syksyä.

Olen hyvin tyytyväinen, että tyttäreni on löytänyt itselleen koiraharrastuksen. Se vaatii paljon vastuun kantoa ja antaa paljon ystäviä, iloa ja hyvää mieltä. On tärkeää, että nuorilla on mielekästä tekemistä: Se pitää poissa sellaisesta, mitä kukaan ei lapselleen toivo.