Katselen maailmaa sekä omin silmin, mutta myös sellaisin silmin, miltä se näyttää lasten yleensä ja erityisesti omien lasteni näkökulmasta. Katselen ympärilleni, luen, kuuntelen ja ihmettelen siis kaikkea ilman, että joka asiaan omat lapseni olisivat osallisia. Ylipäätään vaan se, mitä näen ja kuulen, osuu siis arkielämän eri osa-alueisiin.
Olenkin maininnut, että meillä tehdään remonttia. Remonttityömaallahan rällättää pieni radio. Yle ykkönen on remonttitaustaksi turhankin kultivoitunutta, joten kevyempää kanavaa on haettu. Ihan hyvä pop-biisi soi kesäpäivän kenennykseksi, se on kuin aerobicin taustamusiikki, jonka tahtiin maalisivellin liikkuu elävästi. (Tehdään antiikkiröpelöä) Musiikki lakkaa, keskellä päivää, joka paikan radio, ohjelmaa tarjolla vapaasti koko kansalle ja sitten mitta täyttyy: Alkaa mainos, jossa luvataan hyvää musiikkia, parempaa kuin muilla, perusteena se, että se on SEKSIKÄSTÄ.
IIK. Olenko ikävä ihminen ? Olenko kylmä ? Olenko jotenkin naisena häiriintynyt ? Olen mielelläni vaikka sitten noita kaikkia, mutta en kestä tätä seksin, seksuaalisuuden ja kaikenmaailman halujen ja himojen esittelyä kaiken aikaa. Vasta viikonloppuna keltainen lehdistö kirkui lööpeissään samoja teemoja. Telkkarin ohjelmatarjoita seksistyy seksistymisestään.
Kun nupiksi kaikelle tälle, lueskelen lehtijuttua, jossa elokuvaohjaaja Olli Saarela (mm. Rukajärven tie - mielestäni ihan ok leffa) tekee Suden vuosi -nimistä elokuvaa samannimisestä kirjasta. Lehtijutussa kerrottiin kuinka Saarela (kulttuuriministerin mies, uusin) tekee aikuisten "levottomia" tästä kirjasta.
APUVA ! Olen lukenut Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi kirjan. Se oli mielestäni varsin mielenkiintoinen kirja, koska olen elänyt viitisen vuotta erittäin läheltä epileptikon elämää. Kirjassa Suden vuosi kerrotaan epileptikon tarinaa, ei pelkkää levotonta seksiä. Kirja on naisen tarina, kaikkine tuntoineen ja kipuineen.
Moniin asioihin voi ottaa erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia. Piponi ei ole tiukalla, nauran kyllä huvittuneena sopivalle vitsille, ilahdun kyllä sopivasta seksuaalisuudesta, pystyn puhumaan alueen teemoista, olen opettanutkin alan asioita. Ehkä juuri siksi saan allergisen reagtion, karvani nousevat pystyyn, vatsassa kiertää ja otsasuonet pullistelevat kun elämän suolasta yritetään tehdä väljähtynyttä joka paikan mössöä.
Ennen vanhaan oli lastenohjelma, jossa taikuri Kronblom (Nils Hedengren) hoki "suolaa, suolaa enemmän suolaa". Suolalla on paikkansa, seksuaalisuus on erittäin käypä elämän mauste, mutta kaikki ääriliikkeet ovat pahasta. Mielestäni seksin pursuaminen joka tuutista ei ole enää vain suolasta, kyllä siinä on koko paketti kaatunut ihan väärään soppaan.
