Minulla oli eilen nimipäivä. Kiitoksia vaan onnitteluista ! Nimipäivää on aina mukava viettää. Tänä vuonna se oli erityisen mukavaa, koska en siivonnut aamulla hikipäässä kotia. Oli niin helppo sanoa meillä piipahtaneille, että tuo remontti se sitten sotkee kaikki paikat. Rento nimipäivä.

Aamulla perheeni lauloi meidän perinteiden mukaisesti. Tyttäreni oli niin uninen. Se viihdytti minua erityisesti, sillä odotin, että hän nukkuu paikalleen. Näin ei käynyt. Prinsessakakku oli ihanaa, maistui kaikille prinsessoille ja prinssillekin. Perheemme kuningas oli hoitanut  hommansa, pakasteallas oli paras leipomo, tällä kertaa.

Olin toivonut nimipäivälahjaa. Rohkeasti, aika kallistakin. Ilahduin erityisesti siitä, että vaikka perheeni oli epäillyt lahjaa toivoessani, sain toiveeni. Perhe vastusti toivettani ensin, koska se ei kuulemma ole henkilökohtaista. "Ethän sinä edes pidä siitä", joku totesi. Pienin tyttäreni lauloi kuitenkin aamulla suuren silityslaudan takana onnittelulaulua.

JES ! Jes, jes....(tarkoituksella J, ei Y). Heti pääsin kokeilemaan uutta silityslautaa: Jarkko Kallion suunnittelma kangas kunnon rungossa motivoi ihan toisella tapaa silittämään kun vanha, keikkuva silityslauta, jonka mekanismi ei toimi ja alustakin on niin huono, että välillä runko kolahtaa rautaan. Uusi silityslauta voi tehdä minusta jopa silityksen rakastajan.

Pari tuntia nimipäivää vietin siis silittäen. Hyvällä silityslaudalla (ja raudalla) on miellyttävä työskennellä. Silitettävät loppuivat.

Perheessä on monenlaisia toiveita ja haaveita, tarpeita ja haluja. Aina ei ole ihan helppo ymmärtää sitä, miksi ja miten toinen ajattelee ja toivoo, niin kuin tekee. Silti toisen ihmisen kuunteleminen ja kuuleminen on tärkeää. Toiveiden toteuttaminen mahdollisuuksien mukaan auttaa arjen jaksamisessa.

Jään odottamaan, että pääsen taas silittämään.