Lueskelin Valkealan Sanomista nuoren keskustalaisen kunnanvaltuutetun Topi Seppälän kirjoitusta, jossa hän sekä rohkaisi nuori mukaan päätöksen tekoon että toisaalta analysoi sitä, miksi nuoret eivät viihdy päättäjinä.

Kirjoituksessaan Seppälä pohtii sitä, että politiikkaan nousevalla nuorella ei ole riittävästi tilaa. Hän maalailee mielikuvaa siitä, että kokeneemmat päättäjät pelkäävät nuorten päättäjien vievän heidän paikkansa. Seppälä myös pohtii, saako nuori päättäjä riittävästi ääntään kuuluviin vai passivoituuko hän pian sen jälkeen, kun huomaa, ettei tule kuulluksi.

Tullessani valituksi ensimmäisen kerran kaupungin valtuustoon vuonna -92 vaalissa olin 26 vuotta vanha. En siis tunne aivan nuoren politiikkaan tulijan ongelmia, mutta uskoisin, että tunnistan joitakin piirteitä, jotka voisivat koskettaa myös vasta vaalikelpoisuutensa saavuttanutta nuorta.

On totta, että nuori tulee uuteen maailmaan astuessaan aikuisten demokraattiseen päättämiskulttuuriin. Nuori on opiskellut yhteiskuntaoppinsa, uskoo tulevaisuudesta paljon hyviä asioita ja varmasti tahtoo uskoa myös ihmisistä hyvää. Teoriassa siis raamit ovat olemassa, toimivat ja tasapuoliset.  Arki voi ollakin sitten toinen.

Muistan itse, miten hassulta minusta tuntui, kun "tytöteltiin" tai käskettiin menemään kotiin hoitamaan lapsia, kun olin eri mieltä. Opin tuntemaan  toimielimien puheenjohtajat, joilta sai puheenvuoron kun pyysi, ja ne, jotka antoivat ensin vanhemman väen puhua. Toisaalta opin paljon kuntaelämästä ja päättämisestä, koska niin paljon sai kysyä ja epäillä, etsiä ja löytää ja kaikki meni vielä nuoruuden piikkiin.

Olen nyt 40. Saan silti kysellä, epäillä, etsiä ja löytää. Joskus vieläkin joku tytöttelee, mutta edelleenkään sillä ei minua nujerreta.  Mielestäni kyse ei ole niinkään nuoriin kohdistuvasta toimintatavasta tai erityisestä nuorten syrjimisestä, vaan ennemminkin siitä, että jokaisen päätöksentekoon mukaan lähtevän nuoren, vanhemman, naisen ja miehen, pitää ottaa oma paikkansa ikään, sukupuoleen, ihonväriin ja niin edelleen katsomatta.

Kaikkea ei voi kerralla saada mutta toisaalta siihen, miten tulee nähdyksi ja kuulluksi voi paljon vaikuttaa. Nuorten näkökulman mukaan tuominen on tärkeää. Jokainen ikäpolvi tekee viisaasti, jos pystyy ottamaan vastuunsa erilaisista toiminnoista niin politiikan kuin muunkin elämän aloilla. Se hiljainen tieto, mitä päätöksentekokoneistoissa on, siirtyy parhaiten, kun ikärakenne on hyvin rakenteeltaan hyvin laaja. 

Seppälä epäili, että joitakin voisi pelottaa, että oma paikka menee, jos nuoret tulevat voimalla mukaan. En jaksa uskoa siihen: Itse tuuletan ja vilpittömästi onnittelen jokaista uutta  päättäjää, nuorta ja vähän kokeneempaa ryhmittymään katsomatta. Päin vastoin, tarvitsemme uutta verta, niin valtakunnan kuin kuntapolitiikan kentälle. Mielestäni on hienoa, jos luottamustehtäviin saadaan paljon uusia, nuoriakin päättäjiä. Se uudistaa sekä toiminta- että ajatusmalleja. Näin päästään lyömään viisaat päät yhteen, kunhan ei vaan tyhmyys tiivisty.