Poika tuli. Olen taas täti :D

Muistan itse kliseisesti sanottuna kuin eilisen päivän, kun Matias syntyi. Poika tuli silloinkin, esikoispoika, marraskuisena aamuna pitkän valmistelun tuloksena. Odotus palkittiin, ihana pieni tuhiseva vauva teki meidän perheestä perheen.

Olin valmistunut luokanopettajaksi ½ vuotta aikaisemmin. Vasta oman lapsen, pojan, syntymän jälkeen opin opettajan elämästä jotain, mitä en ollut aikaisemmin ymmärtänyt. Suomalainen koulu on naisten koulu, paljon tyttömäistä näpertelyä ja miellyttämistä. Oppiminenkin tehdään "tyttömäisin" keinoin. Pikku miehet eivät ole tarkoitettu paikallaan istuviksi hiljaisiksi näprääjiksi.

Vuonna 1990 Kouvolan Sanomissa oli juttu aloittelevan opettajan työnäkymistä. Tuo opettaja olin minä. Jossakin lausunnossa totesin, että jokaisessa koulussa pitää olla miesopettajia. Koko 90-luvun sain kuulla leukailua tästä kommentistani, erityisesti miehiltä.  Nykyisin kukaan ei enää leukaile, eivät muista, mutta eivät myöskään halua.  Suomessa on hyvä pitää huolta pojista ja miehistä: heidän tulee saada kasvaa turvallisesti ja terveesti pojista miehiksi sen luonnonmukaisen kutsumuksensa mukaan, joka tähän sukupuoleen on rakennettu.

Olen aina ihaillut suomalaista miestä, mutta olen myös huolissani samaisesta suomalaisesta miehestä. Huoli herää siitä, että me kaikkitietävät, taitavat naiset emme anna miestemme olla ja elää, kasvaa ja vahvistua siinä kaikessa hyvässä, mitä heissä on.

Jokainen päivä on oppimista: osaisinpa antaa tätinä, äitinä, opettajana ja vaimona suomalaisten poikien ja miehen kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi mieheksi. Mieheksi, jonka vahvuus on siinä, että nainen on riittävästi läsnä, mutta riittävästi myös omissa puuhissaan.