Juhani Ahon Rautatie-nimisessä teoksessa lähdetään katsomaan ihmettä, rautatietä, joka on rakennettu lähelle. Vaikka oikein evään kanssa pitää lähteä, kannattaa. Onhan se niin ihmeellistä.

Suomen nykyisin hallituksen olisi evään kanssa tai ilman hyvä lähteä katsomaan seuraavaa budjettia rustatessaan, millaista tämä liikenteen pito on täällä meillä päin, tällä Suomen kolkalla, jossa on tuo raja auki naapuriin ja  veto on niin vauhdikas, että heikompia hirvittää.

Hirvittää silloin kun ajelee tuolla tien päällä Kotkan seudulla, Haminan huippeilla, puhumattajaan Virolahdella tai sitten vähän pohjoisemmassa vaikkapa Kouvolasta Luumäelle ja Lappeenrantaan. Kyllä autoseikkailua on tiedossa myös silloin kun käväisee Helsingissä täältä kaakon kulmalta. (Se tie on onneksi jo parempi !) 

Olen iloinen Savonlinnan, Jyväskylän, Mikkelin ja Kemin puolesta. Onnea näihin paikkakuntiin. Ensi vuoden tierahat suunnataan sinne. Sekin on oikein. Savonlinnan keskustan tunnen hyvin, olen opiskeluaikana asunut siellä neljä vuotta. Koska asuin samalla puolella kuin opinahjo, en voinut käyttää tekosyytä "sillat nousivat pysyyn, olen siksi myöhässä". Voitte vain arvata miten kaupunki oli sekaisin, kun kolari oli siltojen sillä puolen ja sillat olivat pystyssä ja pelastuskalusto oli siltojen tällä puolen, kello tietyisti noin neljä, eli kaikki paikalliset tuulettivat autojaan. Tukossa koko Olavinkatu ja sitä myöten koko kylä. Hienoa Savonlinna ja kumppanit.

Mutta mielestäni olisi erittäin terveellistä tutkia, mitä tällä kohden voitaisiin valtionvarainministeriön suunnitelmissa tehdä sellaisia muutoksia, aikataulujen vauhditusta, että päästäisiin korjaamaan tämä kaakonkulman paha liikennevääristymä niin, että paikalliset asukkaat voisivat liikkua kohtuullisen turvallisesti riittävän leveillä ja turvallisilla teillä. Mietin vaan, miten paljon uhreja tarvitaan, ennen kuin katse kääntyy tähän suuntaan ?