Vaalimaan tulliasemalla ja sen läheisyydessä on jo nähtävyys sinänsä se, miten paljon autonkuljetusrekkoja on odottamassa Venäjälle ajoa. Odotuskenttä on täynnä rekkoja, joista silmämääräisesti suurempi osa on jo autonkuljetusautoja. Tien varsi on pitkän matkan 1½ kaistainen, sillä rekat jonottavat sielläkin tien reunalla kaventaen  ajotilaa.

Ohimennen vilkaistuna lavoilla olevat autot ovat malliensa parhaimmistoa, keskimääräistä hienommat verhoilut, ulkokuoressakin kaikki herkut. Uusiutuva autokanta näkyy myös Venäjän puolen liikenteessä: Viipuri, Pietari ja Vologda ovat ruuhkaisia, varmasti muutkin paikat, mutta tämän itse näin. Esimerkiksi Vologdassa ei katuverkosto, tekninen ohjauskalusto eikä liikenneohjaus esimerkiksi merkein ollut ehtinyt mukaan tähän autoistumisen vauhtiin. Vasemmalle ja välillä jopa oikealle kääntyminen risteyksissä oli jo kuljetusalan taidetta.

Suomen puolella venäläinen auton omaistamisen ihanuus tarkoittaa jokapäiväisiä ruuhkia kaakkois-Suomen teillä. Olisi mielenkiintoista tutkia ja tietää, miten paljon hyötyjä saamme tästä autorallista. Tästä asiasta aina ajoittain joku tai jotkut ryhmät yrittävät nostaa päätään ja kysyä, milloin eduskunnassa, milloin mediassa. Pohdin sitä, mikä tässä oikein on niin vaikeaa, ettei siihen oikeasti puututa.

Kaakonkulman asukkailla, täällä elävillä ihmisillä on oikeus tietää, mitä Suomi hyötyy tästä jatkuvasta turvallisuusriskistä, jossa seutukunnan asukkaat pysyvästi elävät. "Ekstriimiä" kaipaavalle suomalaiselle on tällä seutukunnalla tarjolla jännittävää rekkarumbaa. Siihen tutustuessa voi muutaman matkailueuron jättää paikallisiin  palveluihin. Sitä autorumban kuljettajat eivät tee: he evästelevät ja lepäävät vasta rajan kotopuolella.