Anton on 7. Hänellä on uusi, mustakeltainen reppu selässä ja hän kävelee tänä aamuna kouluun. Koulutaival alkaa. Oppivelvollisuus on totisesti nyt edessä seuraavan kymmenen vuotta. ( Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. )

Ekaluokka on koululaisen tärkein kouluvuosi. Silloin luodaan se tunneperäinen asenne kouluun ja oppimiseen, työntekoon ja opiskeluun. Jos ekalla luokalla onnistutaan luokaan hyvät tunnekokemukset koulutyötä ja sen eri osa-alueita kohtaan, hyvä luottamus kouluun, voi kouluvuosien aikana tapahtua ihan mitä vaan. Eka luokan kokemukset kantavat lasta eteenpäin. Ja toisin päin. Jos eka luokka on ihan kauhea, lapsen on paha olla ja yök-tunnelmat tulee kouluun, on korjaavat toimet todella vaikeita.

Omasta kouluelämästäni muistan vieläkin jo edesmenneen ekaluokan opettajani, miten hyvän ja myönteisen kouluelämäkuvan hän minulle antoi. Itse asiassa saan olla hänelle kiitollinen innosta lähteä kouluun myös opettamaan. Parina viime vuonna olen saanut omilta oppilailtani, jotka ovat jo valmistuneet ylioppilaiksi palautetta siitä, miten alkuvuodet koulussa ovat olleet heille merkittäviä.

Tänään olen itsekin luomassa ekaluokkalaiselle uusia mielikuvia siitä, mitä tuleman pitää. Saan olla myös rakentamassa jo koulussa olleille hyvää kouluelämän jatkokertomusta: oppiminen ja opiskelu ovat ihania, iloisia lahjoja, joiden eteen on tehtävä työtä.

Tänään käymme tekemään taas tätä yhteistä työtä. Ekaluokan Anton, onnea matkaan !