Huomenna maanantaina Kouvolan kaupungin hallitus pohtii taas kerran, voiko urheiluseurat urheilutapahtumien ohessa myydä olutta. Valtuuston varapuheenjohtajat eivät toki pääse asiasta äänestämään, mutta oma kanta saattaapi lipsahtaa keskusteluun mukaan, tarpeen tullen.

Sanottakoon nyt se suoraan, etten ole olut-ihminen. Kotikaljakaan ei maistu. Mallas siis ei ole minun makuuni. Toisaalta taas en ole absolutisti. Lasi viiniä oikeassa kohdassa vaikkapa mehevän pihvin kanssa on ihan paikallaan.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten olut ja urheilu kuuluvat yhteen. En edes katsomossa. Ylipäätään alkoholipitoiset juomat ja liikunta eivät kuulu yhteen, ei aktiivisesti eikä katsomon puolella passiivisesti. Alkoholin myyntiä ei tarvitse levittää joko kioskiin ja kojuun.

Kouvolan Sanomissa tänään kolumnissa kirjoittaja kirjoittaa holhousyhteiskunnan leviämisestä. Hän kuvailee, miten erilaiset pakot kuten heijastin- tai pyöräilykypäräpakko ovat holhousta. Hän kirjoittaa, että holhoamista olisi vähennettävä.

Niin tai näin, joistakin holhoamisista olen kyllä samaa mieltä. Liikaakin holhotaan. Alkoholiasioissa kuitenkin olisi tarpeen opettaa, kasvattaa ja holhota vähän enemmänkin. Mielestäni alkoholin käytön suhteen on niin kauan kun oma kontrolli on lapsen kengissä, tarvitaan vastuullista päätöksen tekoa ja hoivaa, vaikkapa sitten yhteisten sääntöjen tai rajoitusten muodossa.