Viime päivät on kirjoiteltu opettajien palkkauksesta. Kunnille on tullut mahdollisuus palkata extra-lisillä opettajia. Erityisesti erityisopetuksessa tämä lienee jossain ajankohtaista, koska vajetta on. Näin arvelee ammattiyhdistys.

Olen vähän jäävi tässä asiassa. Vähän on vielä lievästi sanottu. Olenhan itse niin opettaja, äiti koululaisille ja vielä kuntapäättäjäkin. Erityisopettajakin olen, toiminut sellaisena kolme vuotta, ollut pätevänä 1½ vuotta. Menin heti opiskelemaan, kun siirryin erityisopetukseen. Pätevöidyin yhdessä puolisoni kanssa, ensimmäistä kertaa olimme muuten opiskelutoverit.

Uskallan pelätä, ettei ammattiyhdistyksen ajatus siitä, että kunnat alkavat kilpailla erityisopettajista toteudu. Erityisopetus on kaikkein kalleinta opetusta kuluina toteutuessaan. Sen ennusteellista tulevaisuuden arvoa kun ei voida laskea opettajan tai avustajan, erityisopetusvälineiden tai apuvälineiden hintoihin reaaliajassa. Silti erityisopetus on usein taitavasti hoidettuna juuri sitä opetuksen osa-aluetta, joka maksaa itseään takaisin sijoitusmielessä.

Kun lapsi ja nuori oppii itsenäiseksi, tukiasujaksi pois laitospaikalta, tuetun työn tekijäksi tai pysyy pois rikollisilta teiltä, pystyy puhumaan itse, opiskelee ammattiin hyvin suoritetun perusopetuksen jälkeen, oppii hallitsemaan omaa elämää miten tahansa, hän on voitto meidän yhteisöllemme. Jatkossa elämä on aina helpompaa ja yleensä myös huomattavasti taloudellisempaa.

Kuntataloudessa opetusalan virkamiehellä on oma vuotuinen budjettinsa. Hänen kiusauksensa on ymmärrettävä: jos saa vuodesta toiseen hyvän, arkityön hienosti päivästä toiseen  hoitavan, mutta koulutuksellisesti epäpätevän henkilön kiinnitettyä paikkaan, hänet kiinnittää. Koulutuksellinen arvo jää näkemättä: syvät näkemykset työn hedelmästä saattavat jäädä arkiselviämisen varjoon. En ole vielä valmis kyseenalaistamaan opettajien koulutuksen arvoa: Koulutus tuo opettajan työhön tietyn syvyyden, jota taitavakaan kasvattaja ei voi mukanaan tuoda, vaikka varmasti selviää sen hetken haasteista.

Vanhempien on vaikea lähteä puuttumaan opettajien palkkaukseen. Se ei ole vanhempien tehtävä. Toki päätöksen teoista voi aina ja pitääkin tarvittaessa antaa palaute. Usein kuitenkin vahinko on jo tapahtunut, epäpätevä opettaja kiinnitetty ainakin seuraavaksi vuodeksi. Kuntapäättäjien tulisi olla valveilla ja tietää, mitä omassa kunnassa ja varsinkin omalla toimialalla tapahtuu. Koulupuolikin on niin voimakkaiden muutosten kourissa, että jos ei juuri ole mukana päättäjänä ja yhtä aikaa tulessa vanhempana tai työn kautta, voi olla vaikea eläytyä nykypäivän haasteisiin koulussa.

Omakohtaisesti olen neljä vuotta kokenut sekä muodollisesti epäpätevänä että lopun 1½ vuotta pätevänä erityisopettajana kuntapuolen erityisopettajatarvetta. Todellinen hätä pätevien erityisopettajien saamisesta on vanhemmilla. Rekrytointipuolella ei ole hätä eikä hoppu, onhan aina tulossa joku, joka hoitaa vuoden, jos ei päteviä ole tarjolla.