Olen juuriltani maalainen. Olen kyllä asustellut viimeiset parikymmentä vuotta eri kaupungeissa ja nauttinut siitä. No, täytyy sanoa, että 19 -vuotiaana en oikein osannut ottaa Helsingistä kaikkea irti. Kaipasin paljon kotiin ja kaupungin mahdollisuudet jäivät osin elämättä. Savonlinnasta nautin eri tavoin. Siellä kaikki oli sopivan kokoista ja elämä juuri siinä Savonniemessä Kirkkokadulla. Kotoa näkyi linnakin, joten elämä oli luksusta. Kouvolaan palasin valmiina opettajana vatsassa vauva mieheni kanssa radan alapuolelle rivitaloon. Täällä olen asunut koko aikuisikäni, kaupunkilaistunut siis vahvasti.

Juuriltani olen yhä enemmän maalainen. Hehkutan ajatuksella, että olen saanut kasvaa kirkonkylällä lapsuuteni. Oikein hankalan paikan tullen ajan yksin isovanhempieni työn ääreen, kuljeskelemaan Kuoppalan peltojen laitaan, yksin, pohdiskelemaan elämän realiteettejä. Olen ylpeä isäni ja äitini sukujen värikkyydestä. Näillä juurilla on aina kasvettu työn ääreen, juuret syvälle maahan, arkielämän onneen.

Jos olisin mahtava, vallan kahvassa voittamaton, kehittäisin maaseutua. Se on jatkossa meidän arvokas pääomamme, matkailuvalttimme ja identiteettimme. Sitä ei voi rakentaa uudelleen, silloin ei rakenneta aitoutta vaan mielikuvia. Rehellinen suomalainen maaseutu puhtaine tuotteineen, elintiloineen ja arvoineen on jatkossa kultaakin kalliinpaa.

Uskon, että pitämällä huolta maaseudustamme huolehdimme arvokkaasta pääomastamme, tulevaisuuden timantista.