Nyt se sitten alkoi, syksy. Olin eilen ensimmäisessä kokouksessa kesätauon jälkeen ja jotkut kokoukseen tulijat julistivat heti ovelta sisään tupsahtaessaan, että nyt se sitten alkoi. Syksy.
Minun syksyni alkaa tänä vuonna 15. päivä elokuuta. Siitä se syksy alkaa, siitä, mitä ei vielä näin lomalla viitsi mainita, mutta mikä laittaa liikkeelle kaikki oppivelvolliset ja jonkin verran aikuisiakin. Syksyn alkupäivä vähän vaihtelee vuosittain. Kesäkausi päättyy kuitenkin, kun pitkät aamu-unet, huolettomat vapaat päivät ja aikatauluton kesä on ohi. Koulun alku on kaiken kaikkiaan joka vuosi oikein mukavaa aikaa, elämään tulee taas rytmi ja todellinen toiminta alkaa.
Tänä vuonna syksyn alkaminen on erityisen kiinnostavaa, koska uskoakseni joka neljäsvuotinen jännite alkaa latautua tämän syksyn myötä. Jo eilisessä kokouspöydässä paikallisesti tuntui olevan sähköä ilmassa: mielipidekirjoittelut värittivät keskustelua. Kun on mennyt mukaan poliittiseen keskusteluun ja antautunut uuden työn hakuun yhteisen hyvän ylläpitämiseksi, on varsin kiinnostavaa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. Kansakunnan asianajajiksi on varmasti pyrkijöitä, joilla alkaa jännitys ja työ pikku hiljaa tiivistyä todelliseksi.
Aamun lehteä lukiessani minua hymyilytti. Kolumnisti kirjoittele ilmoille asioista, joita olen pohtinyt, pidän tärkeitä ja itsestään selvinäkin. Tämän seutukunnan teemoja ja yleisiä teemoja esiin nostaessaan hän lupasi äänestää henkilöä, jolla on samat ajatukset. Eläkeläisten asema, Kymijoen kanava, kirkon ja valtion suhteet ja kuntaliitoksien vaikkapa pakkovauhdittaminen ovat sydäntäni lähellä. Tosin pakkoliitoksiin en menisi, vaan niin hyviin kertaporkkanoihin ja toisaalta valtion jatkoseurantaan, että Kouvolankin kanssa kannattaisi jo liitosta miettiä. Ajattelen tätä kuntaliitosasiaa toki laajemmin ja koko valtakunnan kannalta mielekkäänä, mutta täällä meidän kulmalla tämä on erityisen kiinnostava ja toisaalta tunnelmia nostattava asia: tunteet vievät niin voimakkaasti siihen pikkunurkkakuntaiseen suuntaan.
Kun Suomessa on pitkässä juoksussa valittu tämä suurten keskusten ja keskittymien tie, kuten puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Kari Kärkkäinenkin (KD) pohti budettipalautteessaan, Kouvolan seudun olisi syksynsä tullen taas herättävä pohtimaan, voimalla, vaikkei liian kiireellä vauhdilla, mitä yhteistä tulevaisuutta tällä seudulla olisi. En ole kovin pelokas ihminen isoissa asioissa, mutta esimerkiksi liikennevaraukset ja -suunnitelmat pelottavat minua.
Jos rantarata Helsinki - Kotka - Luumäki ja yhtä aikaa Lahti - Savonrata toteutuisi, Kouvolasta ja sen seudusta ei jäisi jäljelle, kuin käpylä. Anteeksi vaan, rautatien väheksyjille, mutta pidän oleellisena, että kuuntelemme historiaamme. Kouvolan seudun voima on risteysasemassamme. Asemapaikkamme vahvistamiseksi omalla Suomen maalla oleva itäisin kanava olisi varsin hyvä varaus siihen aikaan, kun energiatilanne on ihan toinen sekä saatavuuden että hinnan osalta. Kavavahankkeella ei pidä kumartaa pelkän metsäteollisuuden perään, koska metsäteollisuuden ratkaisut eivät ole olleet paikallisesti kovin rationaalisia viime aikoina muutenkaan. Puhtaasti rahan perässä juostaessa monet yhteiskunnalliset hankkeet tai varaukset eivät ole välttämättä niitä kaikkein kannattavampia, mutta toisaalta jos pidetään huolta yhteisestä hyvästä, turvallisuudesta ja tasapuolisuudesta, täytyy tehdä toisenlaisiakin ratkaisuja.
Valtakunnallisessa päätöksen teossa päättäjän on pyrittävä ja pystyttävä ajattelemaan koko maan parasta. Pyrkiessäni eduskuntaan olen tämän ymmärtänyt. Näin se on, lainsäätäjäksi koko isänmaalle. Silti olen sitä mieltä, että seutukuntamme tarvitsee asianajajia, sellaisia tänne juurtuneita ihmisiä, jotka pitävät sekä oman seutunsa puolta, lähiseutunsa puolta että yhteisen hyvän ykkösasianaan.
Koko Kymen vaalipiirin alueella on paljon sellaista kehitteellä, että sekä virkamieskyvyt että päätöksentekijäin sisukkuus ovat tästä eteenpäinkin erittäin tärkeät ominaisuudet pitää tämän koko kaakkoisen Suomen elinvoima etusijalla.
