Kävin eilen Tampereella. Mustaan makkaraan en tällä kertaa puuttunut, mutta Vapriikin museoalueella kävin, joten tamperelaista ja koko seutukuntaista tietoa ja historiaa tuli kaiken muun kulttuurin lisäksi. Vapriikissa on hienot puitteet museotoiminnalle. Tekniikan ja perinnetiedon upea yhdistäminen tarjoaa elämyksiä. Esimerkkinä mainittakoon kenkämuseon kenkätehdas, jossa oli näytillä kaikki kengäntekoon vaadittavat pelit ja vehkeet. Masiinoiden rinnalla oli selkeät, modernit näytöt, joissa pyöri sitten kunkin kengäntekovaiheen kuvat. Katsoja sai selkeän mielikuvan siitä, miten työ on tullut tehtyä.

Retkikuntamme vieraili myös Tampereen Tuomiokirkossa. Katselin Hugo Simbergin köynnöstä kantavia poikia ja muita taideteoksia "sillä silmällä". Pohdiskelin, mikä näissä kuvissa on 1900 -luvun ensimmäisellä puoliskolla ollut se, joka on aiheuttanut niin paljon kohua ja keskustelua. Simberghän maalasi yhdessä Enckellin kanssa Tuomiokirkon taideteokset 1905 - 07. Erityisesti Simbergin taiteeseen kohdistui paljon kritiikkiä, joka historian tietojen mukaan helpotti vasta piispantarkastuksessa 1946. Nykyisen kuvatulvan kyllästämänä koin kuvat lähinnä ytimekkäinä ja kauniina.

Mielenkiintoinen ja koskettava oli myös Tampereen ortodoksikirkko ja erityisesti sen eräs ikoni, Kristus-ikoni. Siinä ihmisen elämän todellisuus ja Vapahtajan olemus kohtaavat. Ikoniin oli jätetty kaikki ne ammuksen lävistämät reiät, jotka olivat kansalaissodan kiivaina aikoina tähän pyhään kuvaan osuneet. Minua kosketti se, miten Jeesus pysyy ja jää, vaikka ihmiset, sodat ja elämä muuttuvat.

Pyynikinharju, upea soraharju, tuo keuhkot kaupungin keskustaan. Tampereen keskustan monet ihanat puistot ja vanha puutalokanta kaiken kaikkiaan tuo kaupunkiin hyvän tunnelman ja keventää muuten suuren kaupungin tunnelmaa.

Matkan kohokohta ja eniten sydäntäni koskettanut hetki oli Aleksanterinkatu 18:ssa. Siellä peruskorjatun helluntaiseurakunnan toimitilojen kätkössä sain kokea hyvää huolenpitoa ja erityisen koskettavaa musiikkia.

Kouvolan KD:n paikallisosastolla on tapana järjestää kesäretki vuosittain. Neljäkymmentä retkeläistä nautti upeasta teollisuuskaupunki Tampereesta kesäisenä päivänä. Ilma oli retkeilyyn mitä parhain, pahin paahde piti lepoa ja kevensi näin meidän matkantekoa. Paras kiitos retken järjestäjille lienee se toteamus, jonka kuulin ennen Kouvolan asemaa: " Ei kai seuraavaa retkeä tarvise odottaa ensi kesään, lähdetään jo aikaisemmin johonkin retkelle."