Meidän Panu  toi minulle taiteiden yöstä tuliaisia. Itse olin Kouvola-talolla KD:n lettuteltalla, joten mieheni oli päättänyt yllättää minut. Hän toi minulle kouvolalaisen SONUKSEN levyn levynjulkistamiskonsertista.

Olen kuunnellut levyä monena iltana. Pidän siitä, kuten ylipäätään Sonuksesta. 

Kuorolaulu on minusta kiinnostava harrastus, vaikka en ole itse sitten opiskeluaikojen sitä harrastanut. En ole rohjennut mennä kuoroon, koska pidän sitä tärkeänä sitoutumisena. Jos on mukana, pitää olla mukana täysillä. Kuorokavereille ei voi tehdä sitä, että tulee kun pääsee tai huvittaa. Kuoroon mennään aina. Kuoro on kuin joukkue.

Mielestäni kuorolaulussa  on paljon samaa kun joukkueurheilussa, yhdessä tekemisen voima ja mielekkyys. Voima tulee joukkovoimasta, taito paljastuu siinä, miten soi yhteen. Sooloilun aika on, mutta ei milloin sattuu.

Nautin koskettavista lauluista. Saan lohtua ja iloa hyvistä gospel-tyyppisistä versioista tutuistakin hengellisistä lauluista. Suosittelen Sonuksen levyä, se hivelee sisintä.