Hyvää Huomenta, Ville.  Viritit mielenkiintoisen näkökulman kristillisdemokraattiseen puolue-elämään. Tuoltako se näyttää ? Voimattomalta ja hajanaiselta oppositiohiipumiselta.

Olen saanut olla 1½ vuotta tämän kuvaamasi hajanaisen pienen sakin toiminnassa mukana. On totta, että 1½ vuotta on lyhyt aika. Minulla oli kuitenkin pitkä politiikan sitoutumaton jakso takana, joten tiedän, mitä vasten katselen tätä maailmaa, suomalaista poliittista kenttää.

Ensinnäkin mielestäni nämä henkilöloikat, kolme kappaletta, ovat yksittäisiä siitäkin huolimatta, että jäsenistön suhteellinen osuus kansasta on pieni. Yksittäisillä henkilöillä täytyy vapaassa maassa olla oikeus omiin ratkaisuihin. Sitä paitsi en vertaisi kolmea henkilöä keskenään enkä niputtaisi heitä samaan, onhan he jo persoonina  erilaiset ja tilanteetkin olivat, mitä olivat. Harmittavia vuotoja ne toki ovat, sitä en kiellä, hyvin harmittavia. Mielestäni kuitenkin osoittaa myös jotain sivistyspuolue Kokoomuksesta, kun se limboaa omiaan ulos ryhmästä paikallispolitiikassa, jos ei linjat miellytä ja toisaalta keräilee toisten kakuista kermaherkkuja. Vihreät politiikan osaajatkin näyttävät kelpaavan sille.

Toiseksi on harmillista, jos kristillisdemokraattinen toiminta on Sinusta kuihtuvaa ja rikkinäistä, jossa ei pääse vaikuttamaan. Minulla on toinen kuva:  alta vuoden sain paikan puoluevaltuustossa, olen osaston puheenjohtajana päässyt tutustumaan hyvin ihmisiin puolueen sisällä ja esimerkiksi täysin aloittelevana puolueenjäsenenä on keskusteluyhteydet auki niin puolueen johtoon kuin eduskuntaryhmään.  Kysyn vaan, kuka esimerkiksi Kouvolan valtuutetuista vaihtaa lähes viikottain tarpeeseen mielipiteitä puolueen johdon kanssa ? Vaikuttamisen mahdollisuuksia siis on samoin kuin tiedonsaanti pääkaupungista toimii hyvin.

Viittaat SKL aikoihin ja nimenmuutoksen tuomiin ristiriitoihin. Muutokset ovat aina vaikeita. Itse haluan olla rakentamassa nimenomaan taitavaa, monipuolista voisiko sanoa, ammattimaista kristillisdemokratiaa, sitä, jota Räsänenkin tällä hetkellä johtaa ihan taitavasti.  Mielestäni tämän ajan ilmiöt, ihmisten pahaolo, yhteisöiden rikkinäisyys ja pahoinvointi tarvitsevat puhdasta arvopohjaista ihmisen puolustamista. Me voimme kohta kaikki pahoin, jos materialismi saa vallata kaiken.

Olen oikeastaan yllättynyt, että Kristillisdemokraatit ovat viime aikoina olleetkin siis noin kiinnostavia, että hetimiten, kun kylkeen tulee pieni haavauma, satakuntalainen loikkaus, siihen päästään iskemään oikein hamarapuolella. Mainiota, tämä osoittaa, että olemme valinneet oikean tien.

Olen varma, että arvotyhjyytemme ja -moninaisuutemme, jossa tällä hetkellä elämme, on se kasvimaa, jossa kristillisillä on poliittista kenttää. Ajan ilmiöissä ihmiset kaipaavat kovin selkeitä ja arkeen perustuvia singnaaleja. Niitä puheenjohtaja Päivi Räsänen on antanut tuta pitkän aikaa.

Hyvä Ville, olen nyt lähdössä töihin. En ehdi pohtia tähän hätään enempää, mutta haluan kiittää siitä, että pidät puoluettamme niin merkittävänä, että varasit pääkirjoituksen ykköspaikan.