Olen kovasti pettynyt siitä, ettei kuntapuitelaissa Kouvolan seutua velvoitettu 16 kunnan joukossa yhteistyöhön. Olisin toivonut näkeväni Kouvolan ja sen seutukunnan samaisessa listassa Lappeenrannan, Kotkan, Lahden ja Mikkelin kanssa. Mielestäni valtion suunnasta on nyt näytetty kaapin paikka meidän kotikulmalle. Emme ole "isojen" joukossa, joista halutaan jatkossakin näyttäviä kasvukeskuksia. Valitettavasti.
Syvään pettymykseeni on kaksi syytä: Kouvolan seutua ei ole nähty Helsingistä katsottaessa niin merkittäväksi kehityskeskukseksi, että sitä olisi liitetty yhdessä Lahden, Lappeenrannan, Mikkelin ja Kotkan kanssa samalle listalle. Kouvola on jäänyt väliasemaksi. Ikävä kyllä.
Toinen pettymys koskettelee toivettani valtion roolista isovelimäisenä tukijana tämän seutukunnan yhteistyölle. Olisin niin mielelläni nähnyt selvitystyön kuntaliitoksesta alkavan valtion vauhdittamana. Yhdessä toimien, samana kuntana, menestyisimme. Samassa kunnassa eri näkemykset vievät kuitenkin sitä yhtä yhteistä eteenpäin, tavalla tai toisella. Nykyisessä yhteistyössä kovin erityyppisinä kuntina saamme päätöksen tekomme näyttämään ajoittain köydenvedolta.
En ole mikään kuntaliitosten rakastaja, mutta tässä suomalaisessa kuntakehittelyssä, jota nykyhallitus vahvasti vie eteenpäin, meidän ainoa selviämiskeino tällä seudulla olisi luja, sopuisa yhteistyö. Nyt olisi parasta vaan ottaa lusikka sopuisiin käsiin ja alkaa lappaa samaa soppaa kaikissa kulmakunnan kunnissa, hyvässä hengessä, toisamme tukien. Emmehän elä vain itseämme varten, vaan myös tulevia sukupolvia, kulmakunnalla asuvia ja viihtyviä, varten.
Optimismi ja jopa idealismi taitavat olla parasta lääkettä tällä erää tähän minun pettymykseeni. Haluan nähdä kotiseutuni voivan hyvin, jatkossakin. Tämä kulmakunta on minun kotini, juureni ja täällä on se, mitä rakastan. Haluan nähdä täällä hyvän tulevaisuuden, jatkossakin.
