Sarkolan seurakuntakoti on kaunis ja hyvä paikka. Se on Jumalan työhön siunattu seurakuntakoti. Olin mukana, kun talossa juhlittiin käyttöönottoa eilen iltapäivällä.

Lapsia oli paljon, talon arkielämän tärkeitä toimijoita. Olin hyvin kosketettu siitä, miten nykylapset lauloivat ihan samat 70-luvun laulut, mitä itse olen nappulakerhossa ja pyhäkoulussa laulanut: Jeesus kutsuu loistamaan, taivasvaloaan. Hälle vaan, loistamaan, ainiaan.

Mielestäni on hyvä, että lapset ja nuoret ovat mukana vahvasti seurakunnan toiminnassa. On tärkeää järjestää sellaista toimintaa, joka pitää nuoret ja lapset mukana viikkotoiminnassa. Aina silloin, kun ollaan hyvässä mukana, ei olla pahassa. Tähän viittasi  seurakunnan valtuuston puheenjohtajakin puheessaan. Työn ja elämän opettamana allekirjoitan sen täysin.

Seurakuntamme lähetyskenttä on nykypäivänä täällä, tässä ja nyt. Voi se toki olla kaukanakin, sielläkin tarvitaan meidän viestiä armosta, Isän voimasta ja Jeesuksen lunastuksesta, mutta lähetyskenttämme on myös täällä, Kouvolassa, kotikulmalla.

Olen iloinen siitä, että niin paljon nuoria perheitä oli liikenteessä. Muistan itse ajan, kun lapset olivat pieniä ja tuntui välillä, ettei ollut paikkaa, mihin mennä lasten kanssa. Seurakunnassamme on tärkeää olla kynnys matalalla kaikkien käydä kirkkoon, kerhoon, nuorteniltaan tai matalaan,  ylipäätään toimintaan. Yhteinen tehtävä on huolehtia siitä, että kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on, hengellisesti ja henkisestikin.