Olen viime päivinä saanut osallistua paljon keskusteluihin alkoholista. Ei ihme, ilokseni Hesari samoin kuin pari paikallista lehteä julkaisi alkoholi-kirjoitukseni. Se edusti tiiviisti kannanoton verotuksen korottamiseksi, perusteluin. Olen saanut perustella kantaani niin suomalaisten alkoholin käyttöön, veron nostoajatukseen kuin siihenkin, miten niin - muka - alkoholin haitat olisivat niin suuret. Palautetta on tullut. Viimeksi tämän aamun Hesarissa, jossa Esa Karanko Helsingistä ehdottaa toisenlaista veromallia, sellaista, jossa ne maksavat, jotka eivät juo.
Kiitos palautteesta. Olen iloinen, että olen pystynyt kirjoittamaan jotain sellaista, joka ei jätä kylmäksi.
Itse innostuin entistä enemmän siitä, että maanantaisen Hesarin sivuilla toimittaja kirjoitti myös alkoholista ja entistä jännittävämmäksi tämä teema kävi, kun maanantai-illan Voimalassa oli taiteilijoita ja lääkäri keskustelemassa alkoholin käytöstä, haitoista ja alkoholin käytön lopettamisesta. Olin Espoossa menossa jo nukkumaan, kun jäin jumiin tähän Voimala-ohjelmaan. Runoilija, opettaja Arno Kotro korosti sitä, miten lapset ja nuoret erityisesti ovat vaaravyöhykkeessä kaiken suvaitsevaisen alkoholikulttuurin piirissä.
Mielestäni on hyvä, jos alkoholi puhuttaa. Olemme kohta korviamme myöten lirissä alkoholin haittojen, nuorten ja lasten murheiden, jotka liittyvät alkoholiin, ja alkoholiperäisten sairauksien kanssa. Vaikeistakin asioista on pystyttävä puhumaan. Vaikeillekin asioille on voitava tehdä jotain. Vastuunkantaminen on sitä, että rohkenee nostaa myös "kipeitä kissoja pöydälle".
Eniten olen huolissani tulevista sukupolvista ja heidän kasvustaan ja kehityksestään: suhde alkoholiin opitaan lapsena ja nuorena. Mielestäni yhteiskunnallisesti on tärkeää kantaa se vastuu, jossa suojelemme edes lapsemme suurkulutuksen haitoilta, ennakoivasti. Ikävä kyllä, nykypäivää on jo se, että lastensuojelun järeät toimenpiteet tulee käyttöön suojeltaessa lapsia ja nuoria "viinan kiroilta".
On hienoa, että alkoholin haitoista ja vallasta puhuvat nykyisin monet eri tahot. Tähän asti sitä on pidetty lähinnä ahdasmielisten ankeutena tai viran puolesta puhuvien liturgiana. Todellisuus on kuitenkin niin rankkaa, että boheemit taiteilijatkin heräävät pikku hiljaa. Useinhan on monet kriittiset asiat saaneet huomiota juuri taiteilijoiden esiin nostamina.
Suomi tarvitsee alkoholi-keskustelua ja rohkeita ratkaisuja uuden suunnan ottamiseksi: asennemuutos on ensimmäinen askel kohti terveempää alkoholi-arkea.
