Kouvolassa on näin syksyisin ( ja keväisin ) yrittäjien järjestämä muodin yö. Se on jonkinlainen kopio taiteiden yöstä, sovellettuna vaatekauppojen maailmaan. Muotinäytöksiä, kilpailuja ja tarjouksia on kaikissa itseään arvostavissa rättikaupoissa ja naiset ja myös miehet kulkevat pimeässä illassa kaupasta toiseen hypistelemässä uusia vaatteita, kenkiä ja asusteita.

En ole muodikas. En osallistu muodin yöhön yleensä ollenkaan. No, sen kyllä voi huomata vaatetuksestani. Se siitä.

Nyt olin illalla ensimmäisen kerran muodin yössä pienen tyttäreni kanssa. Isompikin tyttöni oli kyllä kaupungilla kaupoissa parin ystävänsä kanssa. Lupasin lähteä tyttöjen seuraksi kylälle. Yksin en haluaisi päästääkään heitä perjantai-iltaan kaupungille.

Muodin yö kaupoissa oli ihan ok. Näimme Aliisan kanssa muun muassa Johanna Raunion, joka on monesta julkisuuden koukerosta tuttu. Myös SE Helmenkalastaja oli Pukimon pukuosastolla. Siis kaksi bongausta. :D Pikku tyttöni nautti naisellisesta muotikatsauksestamme ja äitiä vietiin. Ei ollut kovin kallis reissu, se lukijalle tiedoksi.

Kävelykatu Manski oli pimenevässä illassa kuitenkin varsin surullinen näky. Nuoria rööki suussa ja pullo kourassa parveili paljon. Se on harmi. Siinä koko kaupungin olohuoneessa nuoremme ovat harrastamassa sellaista, mikä ei ole tarpeen, ei lapselle, ei nuorelle, ei aikuisellekaan. Kylällä notkuminen kuin "jätkät" oli ennen häpeällistä.

Opettajaihmisen ei ole hyvä mennä illalla viikonvaihteessa keskustaan, jos ei halua pahaa mieltä. Samalla kylällä pitkään opettaneena sitä tuntee puoli kylää ja aina osuu joku tuttu ainakin, jos ei joku  entinen oppilas, joka notkuu liian liikkuvin nivelin vastaan. Se harmittaa, harmittaa sen nuoren puolesta ja hänen vanhempien, jotka ovat luopuneet omasta vanhemmuudestaan turhan aikaisin.

Nautin äitinä siitä, kun isompi tyttö ehti ennemmin kotiin pyörällä kuin me autolla. Häntä ei huvittanut notkuskelu, hän oli muotiostonsa tehnyt ja pyöräillyt kotiin.