Politiikassa on aatteet ja vaatteet menneet ihan sekaisin. Niitä ei ole. Tai no, vaatteet on kyllä päällä, mutta eroja ei ole. Minun ihan näppituntuma on se, että eniten aatteellista eroavaisuutta tässä poliittisessa ajassa tulee suhteesta Raamattuun. Sen sijaan suhteesta rahaan ja vaikutusvaltaan, materiaan ja muuhun elämään eroavaisuudet  eri puolueiden kesken ovat hyvin häilyväiset.

Minua itseäni viihdyttää oman kulmakunnan valtuustokokouksen jälkeen se, kun päättäjät vääntäytyvät autoihinsa. Ennen vanhaan sentään nykyinen kansanedustaja Kuosmanen vääntäytyi hienoimpaan mersuun. Nyt parhaat autot ovat demareilla. Muistan hyvin lapsuudestani, asuinhan kunnantaloa vastapäätä, miten silloiset  kuntavaltuutetut ajoivat Ladoilla. No, autohan on vain väline liikkua, se siitä. 

Aamun sanomalehdissä kerrottiin RKP:n ongelmasta: mahtaa Biudetin ja RKP:n iloa haalentaa Donnerin mutkittelu. Kyllä minuakin harmittaa, vaikka se ei kuulu minulle mitenkään. On harmillista, kun arvot ja aatteet eivät ole selkeitä, jos puolueiden välillä voi kiikkua kuin lapsena laudalla. Kevyesti sinne tänne.

Itselleni poliittinen sitoutuminen on ollut elämässäni yksi suurimpia päätöksiä. Suuri päätös siinä mielessä, että kun sitoutuu johonkin, täytyy olla täysin varma siitä, että voi olla tekonsa takana. Olinkin elämässä 38 vuotta sitoutumaton, koska en ollut löytänyt paikkaani. Nyt olen sen löytänyt ja iloinen siitä.

Vahvasti omantunnon ääneen, periaatteisiin ja rehelliseen aatteen tutkintaan sitoutuminen vaatii selkärankaa. Suoraselkäisyys on arvo, joka tulee varmasti olemaan jatkossa suomalaisessa politiikassa "in".  Paluu politiikan arvojen äärelle toisi meille kaikille paljon enemmän luottamusta päätöksen tekoon ja toisaalta valinnanmahdollisuutta tehdä omia ratkaisuja.  Jos punainen olisi punainen ja sininen kunnolla sinistä, äänestäjä päätöstä tehdessään saisi jo laatutakuuta äänelleen. Nykyisin kuitenkin saa jännittää päätöksestä toiseen, mitenhän väri murtuu.

Haluan palata vielä noihin autoihin. Mielestäni on se ja sama, millä kukin yksilö kokoukseensa ajaa. Nauttikoon ihanasta autostaan se, ken on saanut ihanan auton saanut säästettyä. Onnittelut siitä!  Ajan ilmiö vaan on se, ettei ole eroa demarilla, kokoomuslaisella eikä kepulaisella. Suomalainen poliittinen kenttä on melko harmaata, vai pitäisikö sanoa liituraitaista massaa. Siihen värittömyyteen ei poliittista väriä tuo kovin moni. Muita pelleilijöitä on ajan mittaan nähty, mutta baskerit, nyrkkeilytaustat tai muut sellaiset ei päätöksen tekoa edistä.