Olin eilen iltapäivällä kaupungin edustajana mukana Kouvolan Vammaisjärjestöjen Yhdistys ry:n ja Omaiset mielenterveystyön tukena, Päijät-Hämeen yhdistys ry:n järjestämässä tilaisuudessa "Ei leimoja, ei syrjintää!". Tilaisuudessa pohdittiin mielenterveyskuntoutujien asemaa yhteiskunnassa ja hoitoketjuissa eri näkökulmista. Ajankohtaisuutta toi tilaisuuteen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, Mielenterveysliiton puheenjohtaja Pekka Sauri, joka toi viimeisintä tietoa uudesta tutkimuksesta "ei hullumpi barometristä". Siinä on selvitetty erilaisia asenteita, joita liittyy mielenterveyden hoitoon ja kuntoutukseen sekä yleensä asennoitumiseen psyykkeen sairauksiin.

Tilaisuus oli koonnut paikalle valtuustosalillisen alan ammattilaisia ja toisaalta asianosaisia, omaisia tai kuntoutujia. Sain paljon uutta tietoa, elämyksiä elämää kokeneiden kertomusten kautta. Sydän ei jää kylmäksi, kun kerrotaan, mitä arki on mielenterveyskuntoutujana tai omaisena. Sydän ei jää kylmäksi, kun huomaa, että resursseja on, mutta toisaalta nykyaikainen kohdentaminen esimerkiksi tuettuun asumiseen olisi sekä kuntoutujan että yhteiskunnan kannalta mielekästä.

Itse olen pohtinut lasten ja nuorten mielenterveyshoidon saatavuutta ja jatkuvuutta viime vuosina paljon. Opiskellessani erityisopettajaksi  muutama vuosi sitten tuli perehdyttyä jonkin verran lasten ja nuorten kuntouttamiseen. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on huomioitavaa se, että osa ongelmakentästä on hyvin luontaista nimenomaan juuri näille ikäryhmille. Esimerkiksi syömishäiriöistä anoreksia on hyvin tyypillinen juuri nuorille tytöille. Vaikka oire näkyy katsojan silmiin nimenomaan rajuna laihuutena, kyseessä on kuitenkin pääosin psyykkeen kautta hoidettava sairaus.

Mielen erilaiset vaivat vaativat yhtä lailla suojansa hoitotakuun piiristä. On saatava sellaiset tutkimus ja hoitokäytänteet, että mielenterveyden erilaiset sairaudet tulevat huomioiduksi niin, että hoitotakuu on voimassa myös näiden sairauksien osalta.  Myös lääkärikoulutukseen on saatava "porkkanoita", jotta psyykeen sairauksiin riittää jatkossakin erikoistujansa.

Kun sormessa on haava, jalka poikki tai sydän sykkii väärään tahtiin, me saamme helposti apua. Kun mieli järkkyy tai masentaa, on hoidon oltava yhtä sujuvaa. Ilman leimaa, ilman syrjintää!