Mieheni sisar rakentaa kesämökkiä niin kiivaasti, ettei häntä ole ehtinyt nähdä tavallisena arkena pitkään aikaan. Hän ja me olemme töissä päivät ja hän rakennusjutuissaan illat ja viikonloput. Meilläkin on perheessä arkisuhinaa, joten emme kohdanneet aikoihin. Nyt viikonloppuna tapasimme. Hän kertoi, että käy täältä blogista tarkistamassa, mitä meidän perheelle kuuluu. Terveisiä siis!
Sunnuntai meni kotona takkatulta poltellessa, pitkällä kävelylenkillä, päiväunilla, kalaruokaa maistellessa ja Mansikka-aholla Kouvolan ja Anjalankosken "Lähde elämään" -tapahtumassa. Oli ihana sunnuntai, monenlaista lepoa ja kosketusta.
Ihminen tarvitsee tavallisia asioita ja selkeitä tapahtumia. Hyvältä tuntuvat asiat eivät ole aina monimutkaisia. Ilmeisesti olen pikku hiljaa tullut aikuiseksi, koska takkatuli ja sohvan nurkka tuntuvat ihanilta. Samoin hyvässä seurassa kävelty lenkki. Tämä teki eilen hyvää keholle.
Hengelliset tosiasiat voivat olla todella selvästi sanottu. Mansikka-aholla puhui evankelista Eliina Heinonen. Ihailin sitä selkeyttä, miten hän kertoi sanomansa. Siinä ei Palmin rouvallekaan jäänyt viesti epäselväksi. Koskettavaa musiikkia oli siinä määrin, että penkissäni istuessani aloin harmitella sitä, että tuli tempaistua ripsivärit lähteissä. Kyllä koskettava henki oli läsnä.
Tarvitsen tavalliseen arkeen voimaa, lepoa ja virkistystä. Sitä on nyt saatu. Arkea on hyvä jatkaa, pikku hiljaa askel askeleelta kohti tämän uuden viikon loppua ja viikon syyslomaa.
