Olen tehnyt oman elämäni inventaariota kaksi päivää, maanantaina ja tiistaina. Palvelupiste on kiinni, ulkoinen palvelu ei pelaa ja varastoja lasketaan. Nuoriso on tehnyt perheessämme ruokaa, koulussa ei tarvitse käydä lomaviikon takia. Keittiön yhteydessä oleva pieni "pimiö", kuten rakennusmestarin piirrustuksessa on, ja vaatehuone ovat aivan uudessa kuosissa.

Miten tunnollinen lapsiperheenäiti säilöö pakastusastioita ja roskapusseja? Hän pesee kaiken maailman muoviastiat, purkit ja purnukat ja laittaa säästöön. Hän säästää kaikki mahdolliset muovipussukat ja laittaa ne säästöön. Silloin vain ei enää ole viisasta säästää, jos viimeinen vauva on ollut vaipoissa vuonna 1987 ja vieläkin on viikattuja vaippapusseja säästössä eikä niitä kukaan käytä.

Tämä orava on nyt sitten siirtynyt uudelle aikakaudelle. Vihreä ihminen minussa kärsi tästä kertalaakilla tehdystä jätevuoresta, mutta muu ihminen vapautui tästä ihanasta tilasta, pölyttömyydestä ja vapautuneesta olotilasta. Tavaraa on vain vähemmän. Piste.

Olen toki siivonnut senkin jälkeen, kun Aliisa-neitin vaippa-aika on ollut ohi. Silti radikaali rohkeus luottaa siihen, ettei näitä tavaroita, säilöjä ja jemmoja kukaan oikeasti käytä, ei ole ollut helppoa. Nytkin vaatehuoneesta poika löysi ihanan verkkarin 70 -luvulta. Isän pelinumero oli silloin 13. Uusiokäyttö iski punaiseen verkkaritakkiin. Itsekin löysin kyllä pelivaatteista mieleiseni seuraavaan hallituksen kokoukseen, punainen ulkoilupuku jalkapallojoukkueen väreissä erään  silloisen kouvolalaisen rakennusliikkeen mainoksin. Ikävä kyllä, mittani eivät ole mieheni 70- luvun kuosissa. Takki jäi siis vain retrokuvitelmaksi.

Erilaiset inventaariot ja rohkeat uusiutumiset ovat kohdallaan. Mieli virkistyy ja arki helpottuu, kun saa aikaan selkeän muutoksen ja puhdasta jälkeä. On kuitenkin pohdittava, missä antaa ison luudan pyyhkiä ja missä on hyvä odottaa, katsoa ja jemmailla. Meidän kotona on lomasta tuhrattu pari päivää suursiivolle. Tänään on toisenlainen päivä, ulkoilemaan, jos kelit antaa myöden.