Helsingin Sanomissa oli aamulla uutinen hedelmöityshoitolain etenemisestä. Hesari ennakoi tulossa olevaa äänestystä. Näköpiirissä lienee ryhmät hajoittava äänestys. Lakivaliokunnassakin äänestys oli tiukka. Perustelut eri kansanedustajilla ovat samansuuntaisia, sävyltään hiukan eri vivahteisia.

KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen on puhunut varsinkin lain valmisteluvaiheessa vahvasti tästä lakialoitteesta ja lapsen oikeudesta ja näkökulmasta. Päivi Räsäsen perusteet ovat minusta hyviä. Itse olen sitä mieltä, että lapsella on oikeus äitiin ja isään. Lähtökohta on se luonnonmukainen mahdollisuus tulla vanhemmaksi. Ymmärtääkseni ja oman kokemukseni mukaan se onnistuu miehen ja naisen välillä. Oman tuntuman mukaan siinä vaiheessa kun ollaan niin lähikontaktissa, että lapsikin saattaa syntyä, on jo yhteispeli tarkoitettukin tiiviimmäksi, perheenomaiseksi. En toki ole sinisilmäinen, olenhan elänyt avoimin silmin ja kuulevin korvin. Kyllähän lapsia luonnonmukaisesti välillä yksin elävällä äidillekin, tahtoen tai tahtomatta, perheen perustamista ei ole pohdittu silloin, kun on lähikontaktiin innostuttu.

Mielestäni - nyt katson asiaa koulutukseni läpi - tavoite on kutenkin parhaimmillaan se, että lapsella on perhe, äiti ja isä. Oikeus omiin vanhempiin on kasvamisen ja kehittymisen kannalta erityisen merkityksellistä. Kiinnittyminen juuriinsa on ihmiselle ja hyvälle elämälle selkeä edellytys. Toki muutenkin voi pärjätä ja selvitä, mutta omien lähtökohtien tuntemus  luo hyvää pohjaa.

Näkökulmallani en halua arvioida tai pohtia yhdenkään jo syntyneen lapsen, heidän perheidensä tai vanhempiensa valintoja elämässä. Se ei ole minun tehtävä.

Sen sijaan silloin, kun säädetään lakia, jolla voidaan vaikuttaa tuleviin polviin ja siihen, millaiseen maailmaan lapset syntyvät, on syytä pohtia asiaa näin. Luonnonmukaisuudessa on paljon viisautta, monessa asiassa. Se on ihmisen hyvä myöntää ja huomata. Luonnosta voi oppia monia asioita.

Haluaisin, että maassamme kunnioitettaisiin Jumalan luonnon järjestystä ja viisautta.