Olimme eilen iltapäivällä hienossa konsertissa Kouvolan kaupungintalolla. Suzuki-soittajat pitivät juhlakonserttia. Pohjois-Kymen musiikkiopistossa on annettu Suzuki-metodiin perustuvaa soitonopetusta jo 70 -luvulta. Lähinnä vanhempien ja opettajien perustama tukiyhdistys on  nyt 20 vuotta vanha. Onnittelut!

Olen itse ollut pari vuotta kyseisen yhdistyksen puheenjohtajana 2000 -luvun alussa. Yhdistys oli hyvässä kunnossa ja valmiudessa hakea rekisteröintiä, kun vastuu osui kohdalle. Rekisteröinti onnistui ja saimme hyviä apurahoja. Uusien vastuunkantajien tarttuessa puikkoihin keskityin itse opintoihin.

Tyttäreni, tuo pienin, on soittanut 3½ vuotiaasta pianoa. Suzuki-menetelmä perustuu kuulun kautta oppimiseen. Ajatus tästä opettamisen tavasta on syntynyt yli 70 vuotta sitten Japanissa Suzukille ajatuksesta, että japanilaiset lapset puhuvat japania. Näin siis soittokin. Meidänkin Aliisa on opetellut ensin soittamaan ja sitten vasta nuotit.

Pohjois-Kymessä soittoperheet kohtasivat. Yhdessä tekemisen tunnelma on suzukilaisille sitä parasta ekstraa, jota musiikin opiskeluun voi kuulua. Perhe on mukana lapsen soitossa tiiviisti, Suzuki-perheet ovat tekemisissä toistensa kanssa. Soitonopiskelu on tässä parhaimmillaan, vaikka soittoarki on joskus tiivistä ja työlästäkin työtä.

Olen varma, että meidänkin Aliisa tulee elämässään nauttimaan ja iloitsemaan omasta soittotaidostaan, vaikka nyt joskus varsinkin esittäminen on jännittävää ja stressaavaa. Ymmärrän sen, soittaahan pieni nappula aika vaikeita kappaleita. Lapsi kaipaa varmasti ajoittain jotain ihan muuta, leikkiä ja lupsakkaa menoa.