Olen lukenut kirjailija Anja Snellmanin lähes koko tuotannon. On ollut mielenkiintoista seurata kirjailijan kypsymistä nuoresta hyvinkin rohkeasta kirjailijasta  aikuisikäiseksi tarkkanäköiseksi keskustelujohtajaksi. Anja Snellman on KIRJAILIJA. Helsingin Sanomat kertoivat tänä aamuna Snellmanin luopuvan kirjamessujen johtajuudesta. Hän kertoi arkikkelissa tuntemuksiaan kirjamessuista.

Hesarin artikkelissa Snellman pohtii sananvapautta ja kirjoittamisen voimaa keskustelun keinona. Hän toteaa, että vallalla on ajan henki, jossa itsensä tyhmistyttäminen on rulaa ja rohkeus puuttuu. Anja Snellman miettii sitä, miksi jotkut "blondaavat" itsensä vapaaehtoisesti lehtien trendeihin sopiviksi. Snellmanin mukaan ei tämän jälkeen sananvapautta enää tarvita.

On surullista, että kevyet linjattomuudet elävät parhaiten. Itse osuin eilen eräällä kirjaosastolla kirjapöytiä tutkiessani keskustelun todistajaksi. Siinä kolme ikäpolveni naista ääneen, kovaan ääneen, arvostelivat uutuuskirjojen kirjoittajia, naisia muuten. Arvostelun kärki ei osunut kirjoittajien asiaan, ei kirjan purevuuteen tai edes kirjoittajien yleiseen uraan tai sanomaan. Arvostelun terävin kohdistus oli ihmisen persoonaan, ulkonäköön ja henkilökohtaiseen elämään ja sen valintoihin.

Erityisen arvokasta on huolehtia sananvapautemme oikeutuksesta maailmassa, jossa totuuden puhuja, tai paremminkin kirjoittaja,  voi saada kotiovella surmansa tavallisena aamuna. On tärkeää, että niin medioissa kuin muutenkin huolehditaan siitä, että oikeus omaan mielipiteeseen säilyy, vaikka se mielipide ei olisikaan "blondattu" ajan hengen mukaiseksi värittömäksi mössöksi.  Kirjoittaminen ja mielipiteiden rikkaus on kaiken yhteiskunnallisen kehityksen edellytys ja voima. Vain suomalainen vapaasti ja värikkäästi toimiva mielipiteiden ideariihi voi viedä meitä eteen päin hyvään huomiseen. Yksipuolinen putki yhteen suuntaan ei ole kenenkään etu, ei kirjoittamisessa eikä muillakaan elämän aloilla.